Rakennushankkeiden kaivuumaat on joko hyötykäytettävä tai loppusijoitettava asianmukaisesti (Uusimaa)

Ellei rakennustoiminnassa syntyvälle maa- ja kiviainekselle ole paikan päällä käyttötarvetta, sille on löydettävä suunnitelmallinen hyötykäyttökohde. Jos sellaista ei löydy, aines katsotaan jätteeksi ja se on kuljetettava luvanvaraiseen maa-ainesten vastaanottopaikkaan, kuten maankaatopaikalle.

Etenkin pääkaupunkiseudulla ylijäämämaita syntyy paljon. Alueella käynnistyy suuria rakennushankkeita, ja kuljetusmatkat loppusijoituspaikkoihin voivat olla pitkiä. Esimerkiksi Helsingissä ei ole maankaatopaikkoja. Jätteeksi luokiteltavaa maa-ainesta ei silti saa viedä mihin tahansa, johtava lakimies Maija Norokorpi Uudenmaan ELY-keskuksesta tähdentää.   

Kaivuumaille olisi hyvä löytää suunnitelmallinen hyötykäyttökohde. Jos kaivuumaat koostuvat savesta ja liejusta, niiden hyödyntämismahdollisuudet ovat kuitenkin vähäiset:

- Savimaata on käytetty ampumaratojen meluvalleissa ja kaatopaikkojen sulkemisrakenteissa, ylitarkastaja Vesa Suominen Uudenmaan ELY-keskuksesta antaa esimerkin.

Kun kaupungit laajenevat, rakennushankkeet sijoittuvat entistä enemmän pohjaolosuhteiltaan heikoille alueille. Tarve löytää maa-ainesten jatkokäyttöpaikkoja lisääntyy entisestään.

Kaivuumaat pitäisi pyrkiä hyväksikäyttämään rakentamiskohteilla mahdollisimman hyvin, sillä massojen toisaalle sijoittaminen voi olla kallista. Rakentamishankkeeseen ryhtyvien kannattaakin selvitellä ajoissa, minkälaista ylijäämämaata rakentamisesta aiheutuu ja mikä sen jatkokäyttö tulee olemaan. Kannattaa myös ottaa selvää, tarvitaanko maan sijoittamiseen viranomaislupia: esimerkiksi ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA) ja ympäristölupa.

Tietämättömyys vaikuttaa toimintaan

Lakimies Norokorpi ei usko, että maa-ainesjätteitä kuljetettaisiin laittomiin kohteisiin tahallaan. Se on usein toimijoiden tietämättömyyttä, hän kiteyttää.  

- Aina ei ymmärretä, että ylijäämämaa voi olla jätettä, jonka jatkokäyttöön vaikuttaa ympäristölainsäädäntö.  

Asialla ei aina ole itse rakennuttaja, myös maa-aineksen vastaanottaja voi toimia laittomasti.

- Ylijäämämaiden käsittelyssä on kaikkien toiminnassa mukana olevien syytä olla tarkkana. Vastuu jätteistä koskettaa niin lähettäjää, kuljettajaa kuin sen vastaanottajaakin, asiantuntijat toteavat.

Ongelmia on paljastunut eri puolella Uuttamaata. Tapauksia käsitellään Uudenmaan ELY-keskuksessa vuosittain ja niitä selvittävät myös kunnan ympäristöviranomaiset, Suominen kertoo.

Jopa vaaratilanteita

Norokorpi ja Suominen muistelevat tapausta, jossa oli kipattu metsään massoittain savimaata. Sekä aluskasvillisuus että puut olivat kärsineet. Jos maa-ainesta läjitetään ilman kunnollista suunnitelmaa, toiminnasta saattaa pahimmillaan aiheutua vaaratilanteita ja vaikutuksia ympäristöön, Suominen varoittelee.

- Jyrkkään mäkeen sijoitettu aines voi sortua ja valua. Se voi esimerkiksi tukkia ojan, ja vesi alkaa virrata suuntaan, jonne se ei ole aiemmin kulkeutunut. Saven läjityksestä voi aiheutua myös haitallisia vaikutuksia pohjaveteen.

Kuvat: Memmi Ojantola