Ojitusyhteisöjen tietoja päivitetään uuteen karttapalveluun

ELY-keskuksissa on käynnissä vanhojen ojitushankkeiden asiakirjojen digitointityö. Pääasiassa 1940-1970 -luvuilla tehtyjen peltojen ojitustöiden yhteydessä perustetut ojitusyhteisöt velvoittavat edelleen monia hyötyalueiden kiinteistöjä ylläpitämään ja kunnostamaan hallinnoimiaan ojia. Alkuperäiset asiakirjat on säilytetty myös valtiolla ja tietoja siirretään nyt uuteen verkossa toimivaan karttapalveluun.

Ojitushankkeiden asiakirjoja skannataan sähköiseen muotoon ja samalla ojitusyhteisöiden sijainnit lisätään digitaalisiin karttapalveluihin. Yksittäinen maanomistaja tai kunnostusta suunnitteleva yhteisö voi aloittaa ojitusyhteisön metsästämisen ja herättämisen karttatarkastelulla. Karttapalvelusta pystyy etsimään kohdan, johon kunnostusta suunnitellaan ja sitä kautta löytyy tieto ojitusyhteisöstä. Karttapalvelusta löytyvällä ojitusyhteisön nimellä sekä hankkeen toimitusnumerolla voi kysyä asiakirjoja alueellisesta ELY-keskuksesta tietopalvelupyynnöllä.

• Ojitusyhteisöt-niminen karttapalvelu (ArcGIS)

Karttapalveluun on pääsy myös

• Maankuivatus- ja ojitus -sivustolla (ymparisto.fi).

Aineisto (Ojitusyhteisöt) on myös tarkasteltavissa:

• Suomen ympäristökeskuksen Karpalo-karttapalvelussa

Uudesta karttapalvelusta löytyy aluksi digitoitua tietoa Etelä-Pohjanmaan, Hämeen, Kaakkois-Suomen ja Uudenmaan ELY-keskusten alueilta. Myöhemmin aineisto täydentyy muiden ELY-keskusten tuottamalla tiedolla. Ojitusyhteisöjä on valtakunnallisesti tuhansia, joten aineisto päivittyy seuraavien vuosien aikana monelta suunnalta Suomea.

Peltojen peruskuivatus on osa tärkeää ketjua suomalaisessa ruuan tuotannossa

Ojitusten kunnostukset lähtevät liikkeelle yleensä siitä, että vesi ei liiku kunnolla tai pelto on märkä. Riittävä kuivatus takaa tehokkaan viljelyn ja pellon hyödyntämisen. Kun hyötyalueella oleva maanomistaja huomaa pellon vajaasta kuivatuksesta aiheutuvan ongelman, aloitetaan "nukkuvan" ojitusyhteisön herättäminen.

Peltojen peruskuivatus on osa tärkeää ketjua suomalaisessa ruuan tuotannossa. Suomen pellot on peruskuivatettu kertaalleen pääasiassa 1940-1970 -luvuilla. Ojitusten yhteydessä on muodostettu ojitusyhtiöitä, joita nykyään kutsutaan vesilain mukaan ojitusyhteisöiksi. Ojitusyhteisöille on muodostettu ojitushankkeen aikana paperinen kansio, joka sisältää hankkeen asiakirjat. Nämä asiakirjat ovat edelleenkin lainvoimaisia ja velvoittavat sekä antavat oikeuden ojitusyhteisön jäsenille ylläpitää ja kunnostaa hallinnoimiaan ojia. Kansiot sisältävät mm. yhtiösopimuksen, josta selviää yhteisöön kuuluvat kiinteistöt sekä hyötyaluekartat, joissa on merkitty kaivetut ojat ja hyötyalueet. Muita tärkeitä ja kunnostuksen pohjana käytettäviä asiakirjoja kansiossa ovat esim. pituus- ja poikkileikkaukset, suunnitelma sekä kustannusosittelut.

Ojitushankkeiden valmistuttua asiakirjat on luovutettu useana kappaleena ojitusyhteisöiden omille jäsenille. Alkuperäiset asiakirjat on säilytetty myös valtiolla, koska valtio on ollut aikoinaan suunnitelmien ja usein toteutuksenkin taustalla. Hankkeiden kansiot ovat säilytyksessä ELY-keskusten arkistoissa ja osa Kansallisarkistossa, joista niitä voi kysellä. Vuosien saatossa sekä sukupolvien vaihdosten jälkeen monelle hyötyalueen kiinteistölle tulee yllätyksenä tieto siitä, että ne kuuluvat ojitusyhteisöön.

Lisätiedot:

• Vesitalousasiantuntija Teea Niskanen, Kainuun ELY-keskus, [email protected], puh. 0295 025 146, Twitterissä @HeiTeea
• Ympäristösuunnittelija Elina Laine, Hämeen ELY-keskus, [email protected], puh. 0295 025 107, Twitterissä @laineel1
• Ryhmäpäällikkö Sari Yli-Mannila, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, [email protected], puh. 0295 027 962
• (Tekninen toteutus) kehitysinsinööri Mika Heikkinen, Suomen ympäristökeskus, [email protected], puh. 0295 251 152