Tiedotteet 2013

Laakajärven vedenlaadussa heikentymistä, alapuolisissa vesistöissä vedenlaatu parantunut kevääseen verrattuna (Pohjois-Savon ELY-keskus)

Pohjois-Savon ELY-keskus toteutti toukokuun lopussa laajan Laakajärvestä Syvärin alapuoliseen Lastukoskeen ulottuvan vedenlaatukartoituksen, jossa mitattiin 30 vedenlaatutekijän arvot. Selvityksen tarkoituksena oli selvittää Talvivaaran alapuolisten vesistöjen tämänhetkistä tilaa ja arvioida tapahtuneita muutoksia. Selvityksessä havaittiin, että Laakajärven pohjoisosassa vedenlaadussa jo havaittu paraneva kehitys on kääntynyt huonompaan suuntaan, mutta metallipitoisuudet ovat edelleen säilyneet alhaisina mangaania lukuun ottamatta. Vesistöreitin alemmissa vesistöissä paraneva kehitys on vielä jatkunut. Näytteenottokierros uusitaan loppukesällä ja siitä tiedotetaan alkusyksystä.

Laakajärvi

Laakajärven vedenlaadussa on havaittavissa heikkenemistä viimeaikaiseen jo parantuneeseen tasoon nähden, Laakajärven vedenlaatu oli huonoimmillaan vuoden 2011 loppupuolella. Selvimmin viimeaikaiset muutokset ovat havaittavissa kalsium- ja mangaanipitoisuuksien nousuna. Laakajärven pohjoispäässä kalsiumpitoisuus on samaa luokkaa kuin Suomen kalkkijärviksi tyypitellyissä vesistöissä.  Mangaanipitoisuuden nousu viimevuotisesta jo parantuneesta tasosta näkyy selvästi järven keskiosaan saakka.  Kohonnut mangaanipitoisuus saattaa olla tällä hetkellä vesieliöstön kannalta kriittisin tekijä. Järven pohjoispäässä myös sulfaattipitoisuus on edelleen tasolla, joka saattaa olla haitallinen herkimmille vesieliöille.  Muutamissa vedenlaatutekijöissä havaitusta heikkenemisestä huolimatta vedenlaatu on kuitenkin selvästi parempi kuin se on ollut huonoimmillaan eli vuoden 2011 loppupuolella.

Myös nikkelipitoisuuksien kohoamista on havaittavissa järven pohjoispäässä, jossa päällysveden nikkelipitoisuus on luokkaa 5-7 µg/l ja alusveden pitoisuus 16 µg/l. Varsinkin päällysveden pitoisuustaso on hieman noussut aiempiin pitoisuuksiin verrattuna. Nikkelipitoisuudet eivät vielä kuitenkaan ole koko vesimassasta laskettavan laatunormin tasolla (21 µg/l). Muutkaan metallipitoisuudet eivät ylitä niille asetettuja raja-arvoja tai vaikutustasoja. Esimerkiksi alumiinipitoisuudet sekä liukoiset vanadiini-, titaani-, lyijy-, kupari-, kromi- ja arseenipitoisuudet olivat jopa korkeammat järven keski- kuin pohjoisosassa, joten näihin ei Talvivaaran kuormituksella liene merkittävää vaikutusta.

Laakajärven vedenlaadun alueelliset erot ovat selvät. Esimerkiksi mangaanipitoisuus oli toukokuun mittauksissa järven pohjoispäässä noin kuusinkertainen verrattuna järven eteläpäähän. Sähkönjohtavuusarvo oli vastaavasti  yli kolminkertainen, sulfaattipitoisuus lähes kolminkertainen ja natriumpitoisuus noin kaksinkertainen. Koko järven alueella pitoisuudet ovat selvästi Laakajärven luonnollista pitoisuustasoa korkeammat.

Syvyyssuuntaiset erot sen sijaan olivat varsin pienet. Vain järven pohjoisosassa Käänninniemen edustan syvänteessä alusvesi oli selvästi väkevöitynyttä ja järven korkeimmat ainepitoisuudet havaittiinkin kyseisessä kohdassa. Kuitenkin viime vuoden kevättalvella esimerkiksi alusveden natriumpitoisuudet olivat noin viisinkertaiset ja sulfaattipitoisuudet noin kaksinkertaiset verrattuina nyt havaittuihin pitoisuuksiin.

Laakajärveltä Nurmijoen reitille purkautuvan veden laatu

Laakajärvestä alapuoliselle Nurmijoen reitille purkautuvan veden laatu on alkanut heiketä keväällä 2012 alkaneen toipumiskehityksen jälkeen. Tosin myös viime vuonna Laakajärven kevätkierto heikensi Laakajoen vedenlaatua tilapäisesti ja huomattavasti selvemmin kuin nyt.  Laakajärven luusuassa natriumpitoisuus oli 7,7 mg/l eli lievästi korkeampi kuin maaliskuussa. Joulukuussa 2011 todettu natriumpitoisuuden maksimi oli 28,1 mg/l. Sähkönjohtavuusarvo oli nyt 8,2 mS/m.  Laakajoen korkeimmat sähkönjohtavuusarvot on mitattu joulukuussa 2011 (20 mS/m) ja tämän jälkeen alimmillaan arvo on käynyt helmikuussa 2013 (5,8 mS/m).  Sulfaattipitoisuus oli 38 mg/l. Pitoisuus oli edellisen kerran tätä luokkaa viime kesänä ja on sen jälkeen pienentynyt. Sulfaattipitoisuudet olivat alimmillaan (16-18 mg/l) kevättalvella. Joulukuussa 2011 pitoisuus oli kuitenkin nykyiseen tasoon nähden kaksinkertainen. Mangaanipitoisuus oli 160 µg/l, pitoisuus oli sama viime vuoden toukokuussa. Liukoisen nikkelin pitoisuus oli 2,4 µg/l ja sinkin 5,2 µg/l. Raskasmetallipitoisuudet olivat lähellä luonnontilaista tasoa. Kohonneita metallipitoisuuksia ei ollut havaittavissa myöskään Laakajärven alapuolisissa vesistöissä.

Alapuoliset vesistöt

Kiltuanjärvessä alueelliset ja syvyyssuuntaiset erot ovat pienet, Talvivaaran kuormitusta kuvaavat vedenlaatumuutokset ovat vain lievästi selvemmät järven keskiosassa kuin eteläosassa.  Natrium- ja sulfaattipitoisuudet sekä sähkönjohtavuusarvo olivat parantuneet verrattuna viime vuoden marraskuun lopussa tehtyihin mittauksiin. Kiltuanjärven sulfaatti- ja natriumpitoisuudet olivat nyt lähes puolta pienemmät kuin esimerkiksi viime vuoden toukokuussa tehdyissä mittauksissa.  Kiltuanjärven kanssa samassa tasossa olevassa Haajaistenjärvessä ei ole toistaiseksi todettu Talvivaarasta aiheutuvia vedenlaatumuutoksia. Nyt asia varmistettiin ottamalla näytteitä myös järviä erottavan salmen läheltä, mutta kaivoskuormitusta ilmentäviä vedenlaatumuutoksia ei havaittu sielläkään. Esimerkiksi natrium- ja sulfaattipitoisuus olivat täysin luonnontilaisella tasolla. Mangaanipitoisuus oli Haajaistenjärvessä korkeampi kuin edellisellä havaintokerralla ja myös korkeampi kuin Kiltuanjärvessä. Näin ollen Kiltuanjärvessä todettu mangaanipitoisuuden nousu saattaa olla normaalia vuosienvälistä vaihtelua joka ei ole yhteydessä Talvivaarasta tulevaan kuormitukseen.

Kiltuanjärven alapuolisessa Jyrkkäkoskessa vedenlaatu oli hyvin lievästi heikompi kuin Kiltuanjärven keskiosan syvännepisteessä. Vedenlaatu oli Talvivaaran kuormitusta kuvaavien tekijöiden osalta kuitenkin selvästi parempi kuin edellisellä näytteenottokerralla maaliskuussa.

Jyrkkäkoskelta Haapakoskelta tultaessa vedenlaatu parani lievästi. Verrattuna maaliskuun tuloksiin vedenlaadun paranemiskehitys on selvä ja vielä selvempi muutos on verrattuna joulukuun 2011 tuloksiin, jolloin on mitattu korkeimmat natrium- ja sulfaattipitoisuudet.

Koirakoskelle tultaessa natriumpitoisuus oli laskenut 4,2 mg/l:aan, sulfaattipitoisuus 11 mg/l:aan ja sähkönjohtavuus 4,3 mS/m:iin. Muutos Haapakoskeen verrattuna oli selvä ja myös muutos huhtikuun alun tuloksiin verrattuna oli huomattava. Eniten oli laskenut sulfaattipitoisuus, se oli puoliintunut huhtikuun tasosta. Tähän asti suurimmat Talvivaaran kuormituksen vaikutukset on havaittu kevättalvella 2012, jolloin esimerkiksi sulfaattipitoisuus oli lähes nelinkertainen toukokuun tuloksiin verrattuna.

Sälevän päällysveden laatu oli lähellä Koirakosken vedenlaatua, mutta syvemmällä vedenlaatu oli heikompaa. Kaikissa vesikerroksissa vedenlaatu oli kuitenkin parantunut huhtikuussa todetusta, päällysvedessä enemmän kuin syvemmällä. Pitkäaikaiskehitys Talvivaaraa kuvaavien muuttujien osalta on samanlainen kuin Koirakoskessa.

Sälevän alapuolella Itäkoskessa veden laatu oli hieman heikompi kuin Sälevän päällysvedessä, mutta vähän parempi kuin Sälevän syvemmissä vesikerroksissa. Huhtikuun alkuun verrattuna tulokset olivat selvästi paremmat.

Atronjoelle tultaessa sulfaatti- ja natriumpitoisuudet pienenivät edelleen ja olivat selvästi alhaisemmat kuin edellisellä havaintokerralla huhtikuun alussa.

Lastukoskessa sulfaattipitoisuus ja sähkönjohtokyky olivat samat kuin vuosi sitten eli lievästi kohonneella tasolla. Ne olivat korkeammat kuin Atronjoella. Toipumiskehitys ei ollut ehtinyt tänne asti.

Lisätietoja

Limnologi Taina Hammar, Pohjois-Savon ELY-keskus, puh. 0295 026 782
Hydrobiologi Antti Kanninen, Pohjois-Savon ELY-keskus, puh. 0295 026 801
Biologi Ilpo Käkelä, Pohjois-Savon ELY-keskus, puh. 0295 026 817

sähköpostit: etunimi.sukunimi(at)ely-keskus.fi