Tiedotteet 2013

Riskinotto ja piittaamattomuus korostuvat kuolemaan johtaneissa henkilö- ja pakettiauto-onnettomuuksissa kesäkuukausien aikana (Varsinais-Suomen ELY-keskus)

Kesäajan kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa kuljettajan riskipitoinen elämäntyyli näyttäytyy vahvemmin onnettomuuksien taustatekijöitä tarkastellessa. Kuolemaan johtaneeseen onnettomuuteen ensisijaisesti vaikuttaneiden kuljettajien kohdalla kesäkuukausina korostui välinpitämätön ajotapa. Onnettomuuden yksin ajaneiden kuljettajien onnettomuuksissa korostuivat erityisesti piittaamaton ajotyyli, aikaisemmat liikennerikkomukset ja ajaminen väsyneenä. Kesä- ja talviajan kuolemaan johtaneiden henkilö- ja pakettiauto-onnettomuuksien eroja on tutkittu PsM Juho Suotulan tekemän pro gradu -työssä.

Suomessa erot liikenneolosuhteissa ovat suurimmat kesä- ja talvikuukausien välillä. Kuljettajan ajoympäristö muuttuu perustavanlaatuisesti siirryttäessä vuodenajasta toiseen esimerkiksi sään, valoisuuden, auton varustuksen ja nopeusrajoitusten osalta. Myös sosiaalinen ympäristö muuttuu vuodenaikojen mukaan. Juho Suotulan tekemän pro gradu -työssä tutkittiin miten kesä- (kesä-elokuu) ja talvikuukausina (joulu-helmikuu) tapahtuneet kuolemaan johtaneet henkilö- ja pakettiauto-onnettomuudet eroavat toisistaan onnettomuuksien taustatekijöiden osalta ja mitkä tekijät selittävät kuljettajan joutumista kuolemaan johtaneeseen liikenneonnettomuuteen kesäkuukausina.

Kuolemaan johtaneeseen onnettomuuteen ensisijaisesti vaikuttaneiden kuljettajien kohdalla kesäkuukausina korostui välinpitämätön ajotapa. Rattijuopumukseen syyllistyneiden kuljettajien suhteellinen osuus kasvoi kesäkuukausina 1.6-kertaiseksi, yli 20 km/h:n ylinopeudet 1.8-kertaisiksi ja turvavöiden käyttämättä jättäminen 1.4-kertaiseksi verrattuna talvikuukausien onnettomuuksiin. Lisäksi ko. kuljettajaryhmän kesäajan onnettomuuksissa korostuivat tapahtuma-ajan sijoittuminen illan ja yön tunneille sekä kuljettajan ajaminen väsyneenä. Myös kuljettajan poikkeavan tunnetilan, esimerkiksi riehakkuuden, uhmakkuuden ja vihaisuuden, suhteellinen osuus oli kesäkuukausina korkeampi kuin talvella.

Onnettomuuden toisena osapuolena olleet kuljettajat olivat kesäkuukausien kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa nuorempia ja kokemattomampia talvikuukausiin verrattuna. 18–24 -vuotiaiden kuljettajien suhteellinen osuus oli 2.2-kertainen ja alle neljä vuotta sitten ajokortin saaneiden kuljettajien 3.2-kertainen talviajan onnettomuuskuljettajiin verrattuna. Kesäaikana onnettomuuden ajaneiden kuljettajien kokemattomuudesta kertoo myös vähäinen kokonais- ja vuotuinen ajomäärä verrattuna talvikuukausien onnettomuuksiin. Ko. kuljettajaryhmän onnettomuuksien tapahtuma-aika keskittyi kesällä suhteellisesti useammin illan ja yön tunteihin ja onnettomuutta edeltävä valvominen oli huomattavasti yleisempää kuin talviaikana.

Onnettomuuden yksin ajaneiden kuljettajien onnettomuuksissa korostuivat erityisesti piittaamaton ajotyyli, aikaisemmat liikennerikkomukset ja ajaminen väsyneenä. Piittaamattomasta ajotyylin osuuden kasvusta kesäaikana kertoi muun muassa se, että ajokortitta ajoneuvoa ajaneiden kuljettajien suhteellinen osuus oli 2.1-kertainen, yli 20 km/h:n ylinopeuksien 1.8-kertainen, päihtyneenä ajamisen 1.9-kertainen sekä ilman turvavöitä ajamisen 1.3-kertainen talviajan onnettomuuksiin verrattuna. Ko. kuljettajaryhmän kesäkuukausina sattuneissa onnettomuuksissa korostuvat kuljettajan nuoruus, 18–24 -vuotiaiden kuljettajien suhteellinen osuus oli 1.7-kertaa suurempi kuin talviaikana.

Kuljettajien taustalla on enemmän aikaisempia liikennerikkomuksia, esimerkiksi aikaisempien muistutusten ja ajokieltojen sekä törkeiden rattijuopumuksien suhteellinen osuus oli kesäaikana suurempi talviaikaan verrattuna. Kesäaikana onnettomuuksissa oli myös enemmän sellaisia kuljettajia, jotka olivat ajaneet alkoholin vaikutuksen alaisena ainakin kerran aikaisemmin. Onnettomuuden yksin ajaneet kuljettajat olivat kesäaikana onnettomuushetkellä väsyneempiä ja valvoneet kauemmin kuin talviajan onnettomuuksissa. Onnettomuudet keskittyivät useammin viikonloppuihin  ja ajaminen liittyi useammin vapaa-aikaan talvikuukausiin verrattuna.

Tutkimuksessa on käytetty Vakuutusyhtiöiden liikenneturvallisuustoimikunnan (VALT) keräämää kuolemaan johtaneiden liikenneonnettomuuksien tutkimusaineistoa vuosilta 1998–2007. Tutkimusotoksen muodostivat yhteensä 1481 kesä- ja talvikuukausien onnettomuutta. Tutkimuksessa tarkasteltiin onnettomuuksiin ensisijaisesti vaikuttaneiden, toisen osapuolen ja onnettomuuden yksin ajaneiden kuljettajien liikenneonnettomuuksia. Turun yliopiston psykologian oppiaineeseen kuuluva pro gradu -työ on tehty yhteistyössä Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kanssa. Henry Ford -säätiö on tukenut tutkimuksen tekemistä taloudellisesti. 

Juho Suotulan gradu löytyy liikenneturvallisuuden nettisivuiltamme.

Lisätietoja: Varsinais-Suomen ELY-keskus, liikenneturvallisuusinsinööri Jaakko Klang,
p. 0400 824 207 ja graduntekijä Juho Suotula, p. 044 534 9134