Sunisenselän rehevöitymishistoria selvitetty (Kaakkois-Suomen ELY-keskus)
Kaakkois-Suomen ELY-keskus on teettänyt läntisen Pien-Saimaan Sunisenselältä paleolimnologisen tutkimuksen, joka valmistui kuluneena keväänä. Järven pohjan sedimenttikerrosten perusteella selvitettiin Sunisenselän rehevöitymishistoria. Tutkimus tehtiin käyttäen sedimenttiin kertyneitä piilevien kuoria ja ajoituksessa tutkimusmenetelmänä käytettiin nokipartikkelianalyysiä, joka on epäsuora sedimentin ajoitusmenetelmä.
Sunisenselän aineistossa vertailu- eli ns. malliyhteisö muodostettiin sedimenttiprofiilin kolmesta alimmasta näytteestä (viipaleet 35, 40 ja 46 cm).
Aikaisemmin Pien-Saimaa (PISA) -hankkeessa vastaavat paleolimnologiset tutkimukset on tehty Riutanselältä ja Maavedeltä. Riutanselällä havaittiin ensimmäiset muutokset rehevämpään suuntaan jo 1950-luvun paikkeilla, mutta voimakkain rehevöitymiskehitys ajoittui 1980-luvun jälkeiseen aikaan. Riutanselällä viimeisten kymmenen vuoden aikana tila ei kuitenkaan enää ole muuttunut. Maavedellä rehevöityminen alkoi aiemmin, 1940-50-luvuilla.
Sunisenselän sedimentin piileväanalyysien tulokset olivat linjassa Riutanselän ja Maaveden tulosten kanssa. Riutanselkään verrattuna Sunisenselällä oli omat ominaispiirteensä johtuen sen sijainnista kaupungin länsialueella ja valuma-alueen maankäytön muutoksesta, länsialueen rakentamisesta.
Tulosten mukaan Sunisenselän vähäinen nuhraantuminen alkoi jo 1960-luvulla, mutta selkeä rehevöityminen ajoittui 1970-luvulle. Samaan aikaan pohjasedimentin kerrostumisnopeus kasvoi kolminkertaiseksi 1940-60 -lukujen tasoon nähden. Pahimman rehevöitymisjakson jälkeen sedimentaatio hidastui 1970-luvun lopulta alkaen, mutta on nykyisin suurempaa kuin sotien jälkeisinä vuosikymmeninä.
Sunisenselkä on ollut luokiteltavissa tyydyttävään tilaan jo 1970-luvun lopulla tai viimeistään 1980-luvun alussa. Piileväanalyysit osoittivat myös, että Sunisenselän alueen vähittäinen rehevöityminen on jatkunut myös viimeisten vuosikymmenten aikana. Sunisenselän nykytilaa kuvastavien kolmen ylimmän sedimenttinäytteen piilevälajisto ilmensi tyydyttävää/välttävää tilaa. Tulokset viittasivat myös siihen, että Sunisenselän lajistokoostumus on viimeisen viiden vuoden aikana muuttunut yhä enemmän vertailuyhteisöstä poikkeavaksi. Alueen rehevöityminen näyttäisi siten jatkuvan edelleen.
Huomionarvoista oli myös Sunisenselän sedimentin poikkeuksellisen runsas humuspitoisuus, joka viittaa valuma-alueelta tulevan kuormituksen merkittävyyteen.
Viime vuosien aikana vesistön tila on arvioitu olevan tyydyttävän ja välttävän ekologisen tilan rajoilla, mm. kasviplanktontulosten ja voimakkaiden leväkukintojen takia. Tätä arviota tukevat sedimentin piileväanalyysien tulokset samoin kuin vesianalyysitulokset, joiden perusteella mm. ravinnepitoisuudet ovat olleet viime vuosina pitkän aikavälin keskiarvoa korkeammat. Sunisenselällä tilanne on ollut jopa Riutanselkää huonompi.
Kuva: Karua (oligotrofia) ja rehevää (eutrofia) vedenlaatua ilmentävien lajien suhteelliset runsaudet sedimenttiprofiilin eri kerroksissa. Lähde: Raunio, J. ym. 2013. Pien-Saimaan Sunisenselän vedenlaadun kehitys ja ekologinen tila paleolimnologisella menetelmällä arvioituna. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 182/2013.
Kuvasta näkyy selvä muutos piilevälajistossa kohti rehevän vedenlaadun lajistoa noin 18 -22 cm:n syvyydessä sedimentissä, eli noin 1970-luvun puolivälissä. Nykyisin sedimentin pinnan (näytteet 1-3 cm) piilevistä noin 50% on rehevän veden lajeja, ja karun veden lajeja on noin10%.
Lisätietoja
Limnologi Marja Kauppi
P. 0295 029 245