Vedenkorkeudet Hämeessä nousseet reilusti (Kanta-Häme ja Päijät-Häme) 

Järvien vedenkorkeudet Hämeessä ovat pääsääntöisesti ajankohdan keskitason yläpuolella, ja vedenkorkeudet ovat paikoin edelleen nousussa. Vesistöjen jäänpaksuus vaihtelee huomattavasti ranta-alueiden ja selkäosien tai virtavesipaikkojen välillä. Jään kantavuuden erot ovat suuria ja jäillä liikkujien tulee olla erittäin varovaisia. Pohjavedenpinnat ovat nousseet reilusti loppu- ja alkuvuoden sateiden ansiosta, joten kaivovedestä ei ole pulaa. 

Järvien vedenkorkeudet ovat pääsääntöisesti ajankohdan keskitason yläpuolella 

Leudon ja sateisen talven seurauksena suurten järvien vedenkorkeudet ovat ajankohdan keskitason yläpuolella koko maassa lukuun ottamatta Saimaata ja Lappia. Myös Hämeessä järvien vedenkorkeudet ovat pääsääntöisesti ajankohdan keskitason yläpuolella ja paikoin vedenkorkeudet ovat edelleen nousussa. Tavallisesti vedenkorkeudet laskevat tähän aikaan vuodesta. Leuto sää pitää järvien tulovirtaamat vuodenaikaan nähden suurina.  

Päijänteen vedenkorkeus on yli 25 cm ajankohdan mediaanitasoa ylempänä ja edelleen nousussa.  Helmikuun loppuun mennessä nousua kertynee 10-20 cm. Sateiden ja lämpötilojen lisäksi juoksutuspäätökset vaikuttavat asiaan. Kymijoen virtaama Kuusankoskella on 430-450 m3/s, kun tammikuun puolivälin pitkän aikavälin keskivirtaama on runsaat 300 m3/s. Virtaamaan ei ole odotettavissa lähiviikkoina suuria muutoksia.  

Hartolan Jääsjärven vedenkorkeus on 20 cm ja Heinolan Ala-Rievelin 40 cm ajankohdan keskiarvotasoa ylempänä. Lahden Vesijärven vedenkorkeus on lähes 15 cm ajankohdan keskiarvotasoa ylempänä. Kalkkistenkosken alapuolisessa Ruotsalaisessa vedenkorkeus on 5 cm ajankohdan keskiarvotasoa ylempänä ja Padasjoen Vesijaon 24 cm ajankohdan keskiarvoa ylempänä. 

Kokemäenjoen virtaamat ovat edelleen suuria, lähellä tulvalukemia. Loimijoki nousi viime viikolla alkuvuoden korkeimmalle tasolle, mutta on jo laskenut. Luonnontilaisten järvien vedenkorkeuksien nousu on hidastunut tai osin pysähtynyt. Mallasvesi, Längelmävesi, Iso-Roine ja Kukkia ovat 30-35 cm ajankohdan keskimääräistä korkeammalla oltuaan pitkään - ja vielä joulukuun alkupuolella - selvästi keskimääräistä alempana. Tammikuun loppuun mennessä niiden ennustetaan nousevan 5-10 cm nykyisestä. 

Säännösteltyjen järvien vedenkorkeuksien nousua on pystytty hillitsemään ja osin laskemaan voimakkaiden juoksutusten avulla. Juoksutus pysyy suurena niin pitkään, kun järven tulovirtaama on suuri. Vanajaveden juoksutuksia on pienennetty tämän viikon aikana, mutta mikäli ensi viikon sateet tulevat täysin vetenä, juoksutusta joudutaan taas nostamaan. 

Vanajaveden vedenkorkeus Hämeenlinnan kohdalla on 12 cm ylempänä kuin ajankohdan keskiarvotaso.  Tammelan Liesjärvessä vedenkorkeus on 26 cm ja Pyhäjärvessä 13 cm ajankohdan keskiarvotasoa ylempänä. Lopella Punelia on 26 cm ajankohdan keskiarvoa ylempänä. Hämeen ELY-keskuksen lausunnolla tulva-aukkoa on avattu 20 cm:stä 25 cm:iin. Poikkeusjuoksutusta voidaan jatkaa kunnes vedenpinta on saatu laskemaan riittävästi tulvavaaran torjumiseksi. 

Jään paksuus vaihtelee huomattavasti  

Lauhana jatkuneen sään takia useilta jäänpaksuusmittauspaikoilta Etelä-Suomesta on kantautunut tietoa, että vesistöjen jäänpaksuus vaihtelee huomattavasti ranta-alueiden ja selkäosien tai virtavesipaikkojen välillä. Jään kantavuuden erot ovat suuria ja jäillä liikkujien tulee olla erittäin varovaisia. Turvallisen jäällä liikkumien edellytys on, että tuntee jään ja jäällä kulkemiseen liittyvät riskit sekä varautuu oikein. Vesisade ja nollan yläpuolella oleva lämpötila voivat haurastuttaa jäätä nopeasti ja vaikeuttaa sen kantavuusarviointia.  

Monilla Etelä- ja Keski-Suomen suurilla järvillä jäänpaksuusmittauksia ei ole voitu vielä aloittaa. Esimerkiksi Päijänteellä Tehinselkä lainehtii aivan sulana. Valtakunnallisista jäähavaintopaikoista Hartolan Jääsjärvellä mitattiin 20.1. kokonaisjäänpaksuudeksi 14 cm, mikä on 18 cm ajankohdan keskiarvotasoa pienempi. Päijänteellä Sysmän Verkkosaaressa mitattiin kokonaisjäänpaksuudeksi 4 cm, mikä on 26 cm ajankohdan keskiarvotasoa pienempi. Muilla Hämeen alueen valtakunnallisilla jäähavaintopaikoilla ei ole pystytty mittaamaan jäänpaksuutta.  

Mittaukset tehdään valtakunnallisilla jäähavaintopaikoilla 10 päivän välein. Seuraava mittauspäivä on 30.1. 

Pohjavedenpinnat nousseet reilusti, kaivovedestä ei pulaa 

Hämeessä pohjavedenpinnat ovat nousseet reilusti loppu- ja alkuvuoden sateiden ansiosta. Pohjavedenpintojen nousu on jatkunut lokakuusta lähtien ja pohjavesivarastot ovat päässeet hyvin täyttymään. Pohjavedet ovat monin paikoin selvästi yli ajankohdan keskimääräisen tason. 

Lammin Tullinkankaan pohjaveden seuranta-asemalla pohjavedenpinnat ovat nousseet lokakuun alusta lähtien noin metrin ja ovat tällä hetkellä noin 50 senttimetriä ajankohdan keskimääräisen tason yläpuolella. Lopen ja Tammelan rajalla sijaitsevalla Pernunnummen seuranta-asemalla nousua on ollut hieman yli 40 senttimetriä. Pohjavedenpinnat ovat Pernunnummella tällä hetkellä hieman yli ajankohdan keskimääräisen tason. Pernunnummi on suuri pohjavesimuodostuma, jossa muutokset pohjaveden pinnoissa ovat hitaampia kuin pienemmissä pohjavesimuodostumissa. 

Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että roudan puuttumisen johdosta pohjavettä muodostuu vielä jonkin verran ja talven aikana kaivoissa tulee hyvin riittämään vettä. 

Sade- ja tulvavesien vesistövaikutukset 

Sade- ja tulvaveden mukana vesistöihin huuhtoutuu maaperästä ravinteita, humusta ja maa-ainesta. Vesi kuljettaa niitä mukanaan sitä enemmän, mitä voimaperäisemmin maata on muokattu. Esimerkiksi pelloilta ja avohakkuualueilta huuhtoumat ovat suuria. Ravinteita huuhtoutuu myös luonnontilaisilta alueilta, mutta vähemmän kuin muokatuilta. Ravinteet rehevöittävät vesistöjä, humus muuttaa vettä ruskeammaksi ja maa-aines samentaa sitä.  Suuret vesimäärät voivat kuljettaa joissa ravinteita monikymmenkertaisia määriä verrattuna tavanomaiseen vesitilanteeseen. Esimerkiksi Forssan seudun Loimijoen kuljettama fosforin määrä oli yli kaksikymmenkertainen sateisen marraskuun aikana verrattuna lokakuun tilanteeseen. 

Rehevät järvet tuottavat kasvimateriaalia ja muuta eloperäistä ainesta karuja järviä enemmän. Tällöin sitä myös vajoaa pohjan läheiseen vesikerrokseen paljon. Mikrobit, kuten bakteerit ja alkueläimet, hajottavat eloperäistä ainesta. Hajotus kuluttaa vedestä happea. Veden vähäinen happipitoisuus aiheuttaa järven pohjalle varastoituneen fosforin liukenemista takaisin veteen. Fosfori on merkittävin rehevöitymistä aiheuttava ravinne suomalaisissa järvissä. Veden alhainen happipitoisuus lisää myös kalakuolemien riskiä.  

Talvisin järvet ovat enimmäkseen sen hapen varassa, joka vesimassassa on jääpeitteen muodostuessa. Kun jää peittää järven, ei happea ei pääse liukenemaan ilmakehästä veteen. Järville on eduksi, jos niiden vesi ehtii hapettua ja jäähtyä kunnolla ennen jäätymistä.  Jokivesistöissä ei yleensä ole happeen liittyviä ongelmia. 

Tiedot on koottu 23.1.2020 Suomen ympäristökeskuksen vesitilannetiedoista sekä vedenkorkeushavainnoista. Ajankohtaista vesitilannetta voi seurata alla olevien linkkien kautta:  

• http://www.vesi.fi 

• http://www.ymparisto.fi/vesitilanne 

• http://wwwi3.ymparisto.fi/i3/tilanne/fin/vedenkorkeus/ham.htm 

• http://wwwi3.ymparisto.fi/i3/tilanne/FIN/pohjavesi/HAM.htm 

• http://wwwi3.ymparisto.fi/i3/tilanne/fin/Jaanpaksuus/Jaanpaksuus.htm  

Lisätietoja:  

Pintavesi: 

Vesitalousasiantuntija Elina Mäkäläinen, Hämeen ELY-keskus, puh. 0295 025 158  

Vesitalousasiantuntija Milla Torkkel, Hämeen ELY-keskus, puh. 0295 025 225  

Pohjavesi: 

Hydrogeologi Petri Siiro, Hämeen ELY-keskus, puh. 0295 025 230 

Vesistövaikutukset: 

Hydrobiologi, Petri Horppila, Hämeen ELY-keskus, puh. 0295 025 182 

Hydrobiologi, Heini-Marja Hulkko Hämeen ELY-keskus, puh. 0295 025 183 

Tiedotus:

Netta Saarinen, Hämeen ELY-keskus, 0295 025 150