Tieperinnetoiminta

Väylävirasto edeltäjineen on ollut maamme suurin teiden rakentaja ja kunnossapitäjä. Tienpidon perinnetyötä tehdään arvokkaan perinteen säilyttämiseksi ja perinnetietouden välittämiseksi. Tienpidon historia on osa suomalaista kulttuuriperintöä.
 
Teiskon Aunessilta talviasussa
 

Valtakunnallinen tieliikenteen alan erikoismuseo Mobilia hoitaa tienpitoon liittyvää museotoimintaa sekä esineiden tallennusta, säilytystä ja tutkimusta. Pirkanmaan ELY-keskus vastaa valtakunnallisesti tienpidon perinnetoiminnan ohjauksesta. Eri puolilla maata ELY-keskukset huolehtivat oman alueensa museoteistä ja -silloista, jotka ovat tienpidon perinnekokoelman tärkein osa. Perinnetyöhön kuuluu myös toiminnan suunnittelua ja ohjausta, valtakunnallista ja kansainvälistä yhteistyötä sekä perinneviestintää.

Museotiet ja -sillat

Museotiet ja -sillat edustavat tieliikennehistorian kannalta tieverkkomme arvokkainta osaa. Ne kertovat tienpidon ja tiellä liikkumisen kehityksestä sekä yhteyksien rakentamisesta, rakentajista, käytöstä ja käyttäjistä. Museotie- ja siltakohteet säilytetään sellaisina kuin ne museointihetkellä ovat. Kohteisiin ei tehdä muutoksia, ellei liikenneturvallisuus tai kohteen säilyminen sitä erityisesti vaadi. Museokohteiden kokoelmaa kehitetään hyväksytyn kokoelmapolitiikan periaatteiden ja kriteerien mukaan.

TIETOA ALUEELTA

Tieperinnetoiminta - Varsinais-Suomi ja Satakunta

(Varsinais-Suomen ELY-keskus vastaa tieperinnetoimintaan liittyvistä asioista myös Satakunnan alueella)

Varsinais-Suomi ja Satakunta ovat Suomen pisimpään asuttuja alueita, ja tätä ilmentävät alueen rakennettu kulttuuriympäristö, muinaisjäännökset sekä useat kulttuurihistorialliset muistomerkit. Myös Lounais-Suomen luonto on monipuolisuudessaan Suomen rikkaimpia. Tienpientareet muodostavat merkittävän osan suomalaista luontoa, sillä tienpientareille on levinnyt kasvi- ja eläinlajistoa, joka on menettänyt muualla perinteisen elinympäristönsä. Tieympäristöt paikkaavatkin osaksi niittyjen harvenevaa verkostoa.

Teiden varsilta löytyykin runsaasti kiinnostavaa katsottavaa. Etenkin kiireetön loma-aika tarjoaa mahdollisuuden suunnitella uusia reittejä totuttujen tilalle. Myös tie voi olla elämys. Matkareitin voi suunnitella siten, että sen varrelta löytyy museotiekohteita, historiallisia siltoja tai tienvarsitaidetta.

Matkailutie on omalla nimellään selkeästi ja virallisestikin merkitty reitti. Teillä on myös omat tunnukset, jotka esiintyvät muun muassa tienvarsiopasteissa. Kuninkaantien merkkinä on kruunu ja Hämeen Härkätiellä härän pää. Matkailutien merkin saaneet tiet ovat tavallaan autoilijan matkailupaketteja, sillä tien varrelta löytyy majoitusta, ruokapaikkoja, kulttuuria ja kauniita maisemia. Museotiet ja sillat ovat osa kulttuurimaisemaa. Museoteiden ominaispiirteitä vaalitaan hienovaraisella kunnossapidolla, näin ollen teitä ei oikaista, eikä mäkiä tasata, jos turvallisuus pystytään muuten takaamaan.

Olemme koonneet tälle sivulle kiinnostavia kohteita, mutta lista ei ole kaiken kattava.

Varsinais-Suomen ja Satakunnan matkailutiet ja tiemuseokohteet sekä muutamia puukujanteita on merkitty alla olevaan karttaan. Zoomaa karttaa lähemmäksi + -merkistä. Kuvia ja perustietoa kohteista saat klikkaamalla vihreää nuppineulaa. Kartan alla kohteista on kerrottu vielä tarkemmin.

Sivun vanhat mustavalkokuvat Liikenneviraston kuva-arkistosta / Mobiliasta, uudemmat värikuvat ELY-keskuksen kuva-arkistosta.

Halikon vanha silta

Suuri rantatie Turun ja Viipurin välillä on ollut Suomen keskeisimpiä maaliikenneyhteyksiä. Halikonjoen silta on yksi tien suurista silloista.

 

 

 

 

Siltapaikka Halikon kirkon lähellä periytyy keskiajalta. Siltaa on kutsuttu myös Kirkkosillaksi. Silta on rakennettu vuosina 1865-1866. Sen ovat rakentaneet pitäjän tievelvolliset maanomistajat. Sillan käyttäjiltä kannettiin siltarahaa vuoteen 1886.

Halikon silta on puinen tuki- eli ponsiansassilta. Rakenne vastaa kivisiltojen holvausta. Siltaa kutsutaan usein kivisillaksi, koska maatuet on rakennettu kivestä puupaaluille. Se oli tyypillistä talonpoikaisen tienpidon siltarakennuksissa 1800-luvun puolivälissä. Uusi betonisilta valmistui vuonna 1976, mistä alkaen puusilta palvelee kevyen liikenteen väylänä.

Halikon vanha silta on kunnostettu vuosina 1983-1984 museosillaksi. Se on osa Halikonlahden kulttuurimaisemaa, missä kirkonseutu muodostaa pitäjän historiallisen ytimen. Seutu on ollut jo rautakaudella ja keskiajalla asutuksen keskusaluetta.

Muntin silta

Muntin silta sijaitsee syrjään jääneellä tieosalla Turku-Taivassalo -maantien varrella. Muntinsalmen puusilta yhdisti 1790-luvulla yli kapean salmen saaressa sijainneen Koiviston kylän mantereen puoleiseen Taivassaloon.

 

 

 

 

Siltapaikalle valmistui vuonna 1850 kaksi kivisiltaa, joista toinen on purettu noin sata vuotta myöhemmin. Siltaholvi on ladottu epäsäännöllisistä luonnonkivistä kylmämuurina ilman sideaineita. Rakennustekniikaltaan se edustaa Suomen varhaisimpia kivisiltoja 1700-luvun lopulta.

Sillan rantapenkereet ja maaosuudet ovat suhteessa 2,4 metriä leveään holviin poikkeuksellisen suuret. Kivisilloille on tyypillistä, että sillan kaidepalkit ja –pylväät on muotoiltu huolellisemmin kuin muu kiviaines. Rautakaiteet ovat todennäköisesti 1900-luvun alusta. Muntin silta on säilynyt jokseenkin alkuperäisessä asussaan. Sillan ajorata on ollut sorapintainen.

Muntin silta kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin kulttuurihistoriallisiin ympäristöihin. Lähellä olevasta Ketarsalmen säteritilasta on kirjallinen maininta vanhimmassa Taivassaloa käsittelevässä asiakirjassa vuodelta 1326. Kartano, rauhoitetut tammimetsät ja silta muodostavat maisemallisesti kauniin kokonaisuuden.

Lapijoen silta

Lapijoen kivisilta sijaitsee Taipaleen kylässä Eurajoella. Lapijoen kivisilta valmistui vuonna 1883 vanhalle siltapaikalle Pohjanlahden rantatielle, josta on kirjallinen kuvaus Suomen vanhimmassa tieluettelossa vuosilta 1555-1556.

 

 

 

 


Sillan entinen nimi Taipaleen silta viittaa vedenylityspaikkaan jo 1500-luvulla. Silta on esimerkki paikallisesta talonpoikaisen tienpidon käsityötaidosta.

Entisen puusillan korvannut kivisilta on kylmämuurattu kolmiaukkoinen holvisilta. Maatuet on rakennettu osittain luonnonkivistä, holvikaaret karkeasti lohkotuista liuskeisista kivistä. Sillan on rakentanut panelialainen torppari Isak Pienessuo. Häneltä vaadittiin kahden vuoden takuu, mutta hän antoi sillalle kymmenen vuoden takuun. Ilman sementtiä tai muuta sideainetta rakennettu silta muistuttaa noin sata vuotta vanhempia kiviholvisiltoja.

Taipaleen kylä on ollut merkittävä liikennepaikka, ja siellä on ollut kestikievari jo 1600-luvulla. Kivisilta jäi syrjään Valtatie 8:lta 1950-luvulla. Silta muodostaa ympäristönsä kanssa poikkeuksellisen kauniin maisemakokonaisuuden. Silta on osa Lapijoen kulttuurimaisemaa.

Lapijoen sillan läheisyydessä on pöytä ja penkit eväshetken viettoon.

Tulkkilan silta

Tulkkilan silta sijaitsee Kokemäen kaupungissa Tulkkilan paikallistiellä. Kokemäenjoen ylitykseen käytettiin 1800-luvun puoliväliin veneitä ja lauttoja. Vuonna 1893 rakennettu puuristikkosilta tuhoutui huhtikuussa 1918. Kesällä 1918 aloitettiin rautabetonisillan rakentaminen vahvistetuille puusillan kivisille virtapilareille.

 

 

 

 


Puusillan kiviset maatuet täytettiin betonilla. Silta valmistui marraskuussa. Ajalleen tyypillisesti sillan on rakentanut urakoitsija. Se on ensimmäinen Oy Constructor Ab:n rakentama maantiesilta.

Tulkkilan silta on kolmiaukkoinen kaarisilta. Sillan pituus on noin 95 metriä. Se on Suomen ensimmäisiä teräsbetonisiltoja. Sillan kannessa on poikkeuksellisesti pienet istuinpenkkiulokkeet, jollaiset oli myös betonisiltaa edeltäneessä puuristikkosillassa.

Kokemäen kirkonkylä, Tulkkila, on säilyttänyt kirkon ympäristössä perinteisen, 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alkupuolella syntyneen, koulujen sekä kauppa- ja asuinrakennusten muodostaman kirkonkyläluonteen. Tulkkilan silta on osa Kokemäenjoen valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä ja muodostaa Koskenperkaajan patsaan kanssa liikennehistoriallisen kokonaisuuden.

Lankosken silta

Lankosken silta sijaitsee Pohjanlahden rantatiellä, joka on mainittu Suomen vanhimmassa tieluettelossa vuosilta 1555 – 1556. Tie on huomattavasti sitäkin vanhempi.

Tieliikenne kasvoi voimakkaasti 1800-luvun lopulla. Ajalle oli tyypillistä, että tievelvolliset maanomistajat rakensivat puusiltojen tilalle kestävämpiä kivisiltoja. Vuonna 1885 huutokaupattiin Lankosken sillan urakointi talollinen Maurits Tuorilalle. Kaksiholvinen kivisilta rakennettiin vuosina 1886-1887.

Lankosken silta on rakennettu lohkotuista kivistä, jotka on muurattu sementillä. Silta on poikkeuksellisen korkeatasoisesti rakennettu ja se on säilynyt erittäin hyvin. Silta on perinteiseen tapaan palvellut myös nuorison kokoontumispaikkana, missä on aikoinaan tanssittu ja tapeltukin. Käytöstä silta jäi vuonna 1960, kun uusi silta rakennettiin Valtatie 8:lle.

Lankoskessa toimi mylly ja saha jo 1700-luvun puolivälissä ja paperitehdas perustettiin vuonna 1840. Silta on osa Lankosken valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä.

Huovintie

Huovintie Ulvilasta Oripäähän on ollut osa Turun ja Ulvilan välistä maantietä, joka jatkui edelleen Pohjanlahden rantatienä Korsholmaan (Vaasaan). Tie on palvellut hallinnollisia yhteyksiä. Nimensä se on saanut Ruotsin sotilaista, huoveista.

 

 

 

 

 

 


Harjulla kulkenut tie on ollut helppokulkuinen kaukoliikenneväylä. Kaukoyhteytenä se menetti merkityksensä 1600-luvun lopulla. Huovintie kuuluu tieverkkoon, josta on kirjallinen kuvaus Suomen vanhimmassa tieluettelossa vuosilta 1555-1556. Noin 180 kilometriä pitkästä Huovintiestä on tuhoutunut pitkiä jaksoja lähinnä taajamien kasvun ja maanoton seurauksena.

Museotiejakso noudattelee edelleen vanhaa keskiaikaista linjausta. Museokohteeksi Huovintie otettiin vuonna 1998. Museotie sijaitsee Köyliönjärven kulttuurimaisemassa. Huovintie kuuluu osittain jo rautakautisia asutuskeskuksia yhdistäneeseen tieverkkoon. Köyliön alueella on tien varrella lukuisia Turun piispan omistuksia. Tarun mukaan köyliöläinen talonpoika Lalli surmasi 1100-luvulla piispa Henrikin Köyliönjärven jäällä.

Kuninkaantie

Kuninkaantie on vanha postireitti Norjan Bergenistä Atlantin rannikolta Oslon ja Tukholman kautta Maarianhaminaan, edelleen Saaristomeren kautta Turkuun ja Etelä-Suomen halki Venäjälle Viipuriin ja Suomenlahden perukkaan Pietariin asti. Suomessa tien osuutta Turusta Viipuriin on vanhastaan nimitetty Suureksi Rantatieksi tai Aliseksi Viipurintieksi. Turun ja Tukholman välistä osuutta taas kutsutaan Suureksi Postitieksi.

Tietä ovat 1300-luvulta saakka kulkeneet kuninkaat ja heidän kuriirinsa, piispat ja porvarit, taiteilijat ja armeijat. Tie on yhdistänyt Ruotsin suurvallan läntiset ja itäiset alueet toisiinsa. Tien varrelle syntyi kartanoita, maatiloja, majataloja, krouveja ja kestikievareita, jotka majoittivat ja kestitsivät Kuninkaantien kulkijoita.


 

 

 

 


 


Vasemmalla Kuninkaantiekyltti Piikkiössä ja oikealla Tromperin kestikievari Kuninkaantiellä

Tietä ovat 1300-luvulta saakka kulkeneet kuninkaat ja heidän kuriirinsa, piispat ja porvarit, taiteilijat ja armeijat. Tie on yhdistänyt Ruotsin suurvallan läntiset ja itäiset alueet toisiinsa. Tien varrelle syntyi kartanoita, maatiloja, majataloja, krouveja ja kestikievareita, jotka majoittivat ja kestitsivät Kuninkaantien kulkijoita.

Alkuperäinen Kuninkaantie on vielä osittain käytössä, mutta vain harvoissa kohdissa nykyiset valtatiet enää kulkevat vanhan tielinjauksen kohdalla. Suomen matkailumarkkinoinnissa tie alkaa Turusta. Tie on merkitty ruskein kilvin, jossa on kultaisen kruunun kuva, ja kyltissä lukee Kuninkaantie. Karjaalta itään, Kirkkonummelle, tie haarautuu kulkemaan sekä Inkoon että Siuntion kautta. Kuninkaantien varrella on historiallisesti merkittäviä ja vanhoja rakennuksia sekä nähtävyyksiä. Tien varrelta löytyy myös leirintäalueita ja majapaikkoja.

Hämeen Härkätie

Turusta Hämeenlinnaan johtava Härkätie on Suomen vanhimpia reittejä. Härkätie vakiintui keskiajalla talous- ja hallintokeskusten yhdystieksi. Härkätien yhdistämät Varsinais-Suomi ja Vanajan Häme muodostivat yhtenäisen ja selkeän liikennealueen aina 1800-luvulle saakka. Hämeen Härkätie oli tärkeä liikenneväylä, sillä rannikolta Hämeeseen ei ollut muuta kulkuväylää, kun joet olivat vähävetisiä ja koskisia. Varmoja todisteita Härkätien olemassaolosta on keskiajalta lähtien, jolloin se yhdisti Turun ja Hämeen linnat toisiinsa.

 

 

 

 


Tarun mukaan Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa on juottanut hevostaan Vanhalinnantien varressa olevasta lähteestä 1500-luvulla, kts. kuva oikealla.

Tien linjaus tunnetaan 1500-luvulta, jolloin Härkätie oli 162 kilometriä pitkä reitti, joka kulki Liedon, Tarvasjoen, Marttilan, Kosken, Someron, Tammelan Letkun ja Portaan kylien ja Rengon kautta, läpi karun ja harvaan asutun Tammelan ylängön. Talvisin reitti ei ollut sama, vaan piti käyttää Hattulan ja Tammelan kautta kulkevaa talvitietä.

 

 

 

 

 

 


Kuvat yllä: Vuonna 1893 valmistunut Kirkkosilta, Koski TL, mt 2810

Hämeen Härkätien linjaus säilyi pitkään muuttumattomana, joskin Rengossa tehtiin pitkä, suoraviivainen niin kutsuttu Rehbinderin oikaisu jo 1850-luvulla. Vuoden 1938 tienumerointi- järjestelmässä Hämeen Härkätiestä Rengosta Turkuun tuli valtatie 10.

Vuonna 1962 valmistui pohjoisemmaksi uusi Turusta Forssan kautta Hämeenlinnaan johtava valtatie 10, joka syrjäytti Härkätien valtatienä koko matkaltaan, ja muinainen pääväylä muuttui hiljaisiksi sivuteiksi.Näiden ohella osuuksia Härkätiestä on myös yksityisteinä. Kuntien hallinnoimia Hämeen Härkätien osia ovat muiden muassa Hämeenkatu ja Vanha Hämeentie Turussa sekä Vanhalinnantie Liedossa ja Kaarinassa.

Vanhalinnantie

Vanhalinnantie on osa Hämeen Härkätietä Turusta Hämeenlinnaan. Vanhalinnantie on Härkätien vanhinta tunnettua osuutta, joka on ajoitettu 800-luvulle. Tietä tarvittiin kauppatavaroiden kuljettamiseen merenrannan satamien ja erämaiden välillä.

Vanhalinnantie on yhtenäinen ja alkuperäisenä säilynyt osa Hämeen  Härkätietä. Sen linjaus on pysynyt lähes muuttumattomana myöhäiskeskiajalta. Vanhalinnantie sivuaa Vanhalinnan linnavuorta, jossa on ollut muinaisasutusta. Tie on osa Aurajokilaakson kulttuurimaisemaa, jossa on useita kulttuurihistoriallisia ja arkeologisia kohteita.

Tien historia tunnetaan poikkeuksellisen hyvin ja Vanhalinnantietä on tutkittu myös arkeologisesti. Valtatie 10 syrjäytti vuonna 1961 Härkätien valtakunnallisena liikenneväylänä, mutta suurin osa tiestä on edelleen käytössä.

Taikayöntie

Taikayöntie esittelee noin 50 kilometrin matkalla satakuntalaista ja pirkanmaalaista talonpoikaiskulttuuria ja maalaismaisemaa. Tie on saanut nimensä Martti Innasen 1960-luvulla julkaisemasta Urjalan taikayö –kappaleesta. Huittisista Punkalaitumen kautta Urjalaan johtava tie rakennettiin 1700-luvun lopulla yhdyssiteeksi Porin läänin eteläosan ja Hämeenlinnan välille.

Tie seurailee Huittisten ja Punkalaitumen välillä kauniisti Punkalaitumenjokea ja sijoittuu läntisellä osuudella Punkalaitumenjoen valtakunnallisesti arvokkaaseen kylä- ja viljelymaisemaan. Useat jokivarren kylistä on asutettu keskiajalla. Tiellä on sen länsiosuudella kolme reittivaihtoa. Reitin varrella on paikallisia museoita ja kulttuurikohteita.

Pohjanlahden Rantatie

Pohjanlahden Rantatie Vehmaalta Tornioon pohjautuu myöhäiskeskiajalla länsirannikkoa pitkin kulkeneeseen kulkureittiin ja postitiehen. Nykypäivänä reitti tarjoaa vaihtoehdon suorille ja nopeille valtateille. Reitin varrella on kylämiljöitä, kulttuurihistoriaa, luontokohteita ja aktiviteetteja.

 

 

 

 

 

 


Kuva vasemmalla: Porin pohjoisen satamatien pengerosuutta Ahlaisissa.
Kuva oikealla: Levähdysalue Laitilassa kantatiellä 43. Levähdysalueella on kaunis vanha kivi

Suuri Postitie

Suuri Postitie on kulttuuri- ja luontopainotteinen matkailureitti. Reitti pohjautuu 1630- luvulla virallistettuun Suomen ensimmäiseen postitiehen ja on ollut ilmeisesti jo 1300-luvulta lähtien käytössä. Tukholmasta Turkuun johtanut reitti kulkee Suomen puolella Kustavista Taivassalon, Vehmaan, Mynämäen, Maskun ja Raision kautta Turkuun.

Postitien parhaiten säilyneet osuudet sijaitsevat Kustavin Etelä-Vartsalassa, Taivassalossa Tylpänniemen laiturin ja Helsinginrannan välillä sekä Vehmaan Laukkapellossa. Reitin pituus on noin 110 km ja se on merkitty omalla yksilöllisellä puupylväsviitalla.

Taidetie Pori-Kankaanpää

Taidetie Pori–Kankaanpää sisältää taideteoksia valtatien 23 varrella. Taidetien teokset on suunniteltu ottaen huomioon tiereitin historia ja reittimaiseman ilme. Teokset on sijoitettu rytmittämään kohtalaisen yksitoikkoista tiemaisemaa.

Kulttuurimaisemien upeita puukujanteita

Lounais-Suomen kulttuurimaisemissa on monin paikoin komeaa tienvarsipuustoa. Upeita puukujanteita löytyy mm. Perniön seudulta ja Vakka-Suomesta.

 

 

 

 

Kuvassa vasemmalla on Kosken tammirivistö Perniössä maantiellä 1011 Kosken ruukin alueella. Kuvassa keskellä on Mathildedahlin tammikujanne Teijon alueella maantiellä 12089. Kuvassa oikealla on Louhisaaren kartanolinnalle johtava puukujanne Askaisissa.

Tutustumisen arvoisia vanhoja kiviholvisiltoja

Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueella on paljon vanhoja kiviholvisiltoja.

Kuvassa vasemmalla vuonna 1905 valmistunut neliaukkoinen silta sijaitsee Lampin kosken kulttuurimaisemassa valtatien 8 vieressä Porissa. 

Kiinnostavia siltakohteita ovat myös v. 1909 valmistunut Hinnerjoen Kirkkosilta kirkon lähettyvillä maantiellä 12666, v. 1832 valmistunut Panelian Koskisilta Eurassa maantiellä 2172 sekä v. 1860 rakennettu Leinebergin silta Ulvilassa Leineperin ruukin kulttuuriympäristössä.

Yllämainitut siltakohteet ovat sellaisia, joiden rakenteita pääsee melko helposti ihailemaan myös sivusta päin. Useiden vanhojen siltojen ympäristö on vaikeakulkuista ja niiden komeus jää usein kulkijalta piiloon. 

Saariston Rengastie

Turun saaristossa oleva yli 200 kilometriä pitkä Saariston Rengastie vie autoilijan tai pyöräilijän saarelta saarelle vaihtelevanpituisten vesistöylitysten kautta. Maantielautan kyydissä matkataan noin 26 km. Monessa kohdassa vesistö ylitetään korkealla sillalla.

 

 

 

 

 

 

 

Reitti alkaa Turusta ja kauimpana mantereelta Rengastie koukkaa Houtskarin ja Iniön saarille, jotka alkavat olla jo ulkosaariston porteilla. Lyhyemmän reittivaihtoehdon tarjoaa Pieni rengastie, joka on pituudeltaan noin 120 km. Tästä yhteysaluksella matkataan noin 12 kilometriä.

Saariston Rengastien varrelta löytyy mukavasti palveluja, mm. ravintoloita, kahviloita, kyläkauppoja ja majoituspaikkoja, sekä erilaisia nähtävyyksiä, kuten luontopolkuja, paikallisia museoita ja kauniita vanhoja kirkkoja.

Lautta.netissä on Rengastien reittihaku sekä saaristoliikenteen aikataulut. Lisää tietoa Saariston Rengastien palveluista löytyy saaristonrengastie.fi:stä.

 


Päivitetty

ota yhteyttä

0295 020 600 ma-pe klo 9-16  (pvm/mpm)
Huom. kesällä 2.7.-14.8. ma-pe klo 9-14

Chat-palvelu avoinna arkisin klo 12-16.
Huom. kesällä 1.7.-14.8. klo 12-15

Tienkäyttäjän linja 0200 2100 
Ilmoitukset liikennettä vaarantavista ongelmista tiestöllä (24 h/vrk, pvm/mpm).

muualla verkossa

ALUEELLISET LINKIT

OIKOPOLUT

"Aikamatkalla Suomessa: liikenneväylien tarina"

Väylän tarinakartta esittelee arvokohteiksi nimettyjä museoteitä, majakoita, siltoja ja kanavia sekä väylämuseoita ja museorautateitä. Tarinakartan toivotaan innostavan ihmisiä vierailemaan näissä ja muissa historiallisesti kiehtovisa paikoissa.