Niitot ja vesakonraivaukset

Maanteiden hoidettavat viheralueet ovat pääasiassa nurmi- ja metsäalueita. Viheralueiden hoitotoimet tehdään kullekin tieosuudelle määritellyn viherhoitoluokan mukaisesti. Hoitoluokat on jaettu kolmeen pääluokkaan tarkastelemalla väylän verkollista asemaa, maankäyttöä ja ympäristöä. Hoidon tavoitteena on ottaa huomioon ympäristön lähtökohdat ja käytettävissä olevat hoidon resurssit sekä vähentää väylänpidon ja liikenteen haittavaikutuksia luonnon monimuotoisuudelle.

Tienvarsien niitto

Nurmialueiden niiton tarkoituksena on:

• pitää liikenteessä tarvittavat näkemäalueet kunnossa,
• vähentää vesakon kasvua,
• estää heinikon taittuminen ajoradalle,
• edistää ojien toimivuutta sekä
• pitää liikenneympäristö siistinä ja selkeänä.

Niittokerrat ja niiden ajankohta määräytyy viherhoitoluokan perusteella

Tienvarsien niittoja tehdään yleensä kesäkuun puolivälistä lähtien elokuun loppuun. Niittokerrat riippuvat maanteiden viherhoitoluokista. Pääosa maanteistä kuuluu viherhoitoluokkaan, jossa nurmet niitetään kerran kesässä. Vilkkaampien seututeiden sekä valta- ja kantateiden nurmia niitetään yleensä 2 kertaa kesässä. Pienellä osalla tiestöstä niittoa tehdään 3-4 kertaa kesässä. Tällaiset alueet sijaitsevat usein taajamissa tai ovat muutoin keskeisellä paikalla olevia erityisalueita.

Niitot käynnistyvät vilkkaimmilla tieosuuksilla kesäkuun puolivälissä. Vähäliikenteisemmällä tiestöllä niittoja tehdään yleensä heinäkuun alusta alkaen. Niittokertoihin vaikuttaa nurmen kasvuvauhti, joka vaihtelee vuosittain sääolojen mukaan. Lisäksi hoitourakoihin sisällytetään niittoihin liittyviä aluekohtaisia tarkennuksia.

Maanteiden nurmetusten hoitoon sisältyy niittokertojen ja niitettävien alueiden lisäksi muitakin laatuvaatimuksia, joihin voi tutustua tarkemmin Väyläviraston ohjeessa:

• Viherrakentaminen ja –hoito tieympäristössä (pdf)

Niitto lisää kasvilajiston monimuotoisuutta

Tienvarsia ei voida turvallisuussyistä jättää kokonaan niittämättä. Niitot on aiemmin käynnistetty myös vähäliikenteisellä tieverkolla kesäkuun puolivälissä, mutta aloitusajankohtaa on myöhäistetty keto- ja niittykukkien kukkimista paremmin huomioon ottavaksi. Koska niitot pyritään saamaan päätökseen ennen koulujen alkua, on niittokausi lyhyt. Niitot toteutetaan taloudellisesti ja mahdollisuudet räätälöidä tieosuuksien niittoajankohtia tienvarsikasvillisuuden lajiston kukkimisajankohtien mukaan ovat hyvin pienet. Muutamilla tieosuuksilla uhanalaisten kasvilajien säilymistä pyritään edistämään niittorajoituksella. Vuosittain toistettu niitto lisää joka tapauksessa kasvillisuuden monimuotoisuutta.

Vesakoiden raivaus

Vesakoiden raivaukset painottuvat loppukesään ja syksyyn. Suurimmalla osalla maanteistä vesakoita raivataan joka kolmas vuosi. Maanteiden liittymäalueilla raivaus tehdään vuosittain. Useammin raivattavia alueita ovat myös pääteiden riistavaara-alueet sekä tieosuudet koulujen läheisyydessä. Näihin liittyvät tarkennukset määritellään alueellisissa hoitourakoissa.

Yksityistieliittymien näkemäraivaukset ovat tiekuntien vastuulla.