Joet
Lounais-Suomen jokivesistöt
Karvianjoen vesistö
Karvianjoen vesistö Pohjois-Satakunnassa on runsasjärvinen ja hydrologialtaan monimutkainen vesistö, jolla on kolme laskujokea Selkämereen. Vesistöä on perattu, padottu ja järviä laskettu eri tarpeisiin, ja sitä säännöstellään useilla säännöstelypadoilla. Karvianjoki alkaa Karvianjärvestä ja laskee järvien ja Kynäsjoen kautta Inhottujärveen. Inhottujärvestä vedet laskevat edelleen Pomarkunjoen kautta Isojärveen sekä Noormarkunjoen ja Eteläjoen kautta Selkämereen. Isojärvellä on kaksi purkureittiä: toinen Merikarvianjoen ja toinen järvien ja Pohjajoen kautta mereen. Vesistölle on ominaista suuri humuspitoisuus, ja vesistön kaikki joet edustavat turvemaiden pintavesityyppejä.
Kokemäenjoen vesistö
Kokemäenjoen laajaan vesistöön kuuluvat yläosan järvireitit sekä Satakunnan halki virtaava varsinaisen Kokemäenjoki, joka on Lounais-Suomen suurin joki. Vesistö on voimakkaasti säännöstelty. Huittisissa Kokemäenjokeen yhtyvät muun muassa sen suurin sivujoki, Loimijoki sekä Ala-Kauvatsanjoki. Porin keskustassa Kokemäenjoki haarautuu useaksi uomaksi – juovaksi – jotka purkavat vetensä Pihlavanlahdelle Pohjoismaiden suurimpaan jokisuistoon. Kokemäenjoki kuuluu kangasmaiden jokiin ja vähäjärvisiltä viljelyalueilta virtaava Loimijoki savimaiden jokiin. Ihmisen toiminta on muuttanut etenkin Kokemäenjokea voimakkaasti vesivoimarakentamisen, tulvasuojelun ja tukinuiton tarpeisiin.
Eurajoen vesistö
Eurajoki alkaa Pyhäjärvestä Euran Kauttualta ja laskee Selkämereen Eurajoensalmeen. Säännösteltyyn Pyhäjärveen laskevat suurimmat joet ovat Yläneenjoki ja Pyhäjoki. Eurajoen suurin sivujoki on Köyliönjärvestä alkava Köyliönjoki. Eurajokea on muutettu luonnontilasta patoamalla, perkaamalla ja pengertämällä. Vesistöalueen merkittävät joet kuuluvat pintavesityypiltään savimaiden jokiin. Eurajoen alaosan alueella on paikoin happamia sulfaattimaita, jotka voivat ajoittain aiheuttaa jokiveteen happamuuspiikkejä.
Lapinjoen vesistö
Lapinjoen vesistö saa alkunsa suo- ja metsäalueilla sijaitsevista järvistä. Vesistöalueelle on ominaista pintavesien voimakas humuspitoisuus etenkin järvissä. Lapinjokea säännöstellään ja sitä on muutettu luonnontilasta patoamalla, perkaamalla ja pengertämällä. Suurimmat jokiuomat ovat yläjuoksulla Hinnerjoki ja mereen laskeva Lapinjoki, jotka ovat pintavesityypiltään kangasmaiden jokia. Alueella on myös happamia sulfaattimaita, joiden vuoksi jokivesi voi ajoittain olla hapanta.
Vakka-Suomen alue
Vakka-Suomen joet, Sirppujoki, Laajoki, Mynäjoki ja Hirvijoki, alkavat suo- ja metsäalueilta ja virtaavat maaseutualueilta peltoaukeiden läpi mereen. Sirppujoki laskee Uudenkaupungin makeavesialtaaseen, kun taas Laajoki ja Mynäjoki laskevat Saaristomereen Mynälahteen ja Hirvijoki Askaistenlahteen. Sirppujoki edustaa kangasmaiden jokia, ja sen valuma-alueella on happamia sulfaattimaita, jotka aiheuttavat happamuutta vesistöön. Laajoki ja Mynäjoen yläosa ovat turvemaiden jokia, kun taas Mynäjoen alaosa ja Hirvijoki ovat savimaiden jokia. Kaikki nämä vesistöt ovat virtaamaltaan melko pieniä.
Aurajoki, Paimionjoki, Halikonjoki ja Uskelanjoki
Aurajoki, Paimionjoki, Halikonjoki ja Uskelanjoki edustavat tehokkaasti viljeltyjen savimaiden jokivesistöjä. Etenkin Halikonjoen ja Uskelanjoen valuma-alueella on niukasti järviä, ja varsinkin Aurajoen ja Paimionjoen ympäristöt ovat pitkään jatkuneen kulttuurivaikutuksen muovaamia jokivarsimaisemia. Vesistöille ovat tyypillisiä laajat, paikoin jyrkästi jokea kohti kaltevat pellot. Maaperä on eroosioherkkää, ja joet edustavat savimaiden pintavesityyppejä. Aurajokea ja Paimionjokea säännöstellään. Aurajoki laskee Saaristomereen Turun edustalle, Paimionjoki Paimionlahteen ja Halikonjoki sekä Uskelanjoki Halikonlahteen.
Kiskonjoen vesistö
Kiskonjoen vesistön pääuomat ovat varsinainen Kiskonjoki ja siihen alajuoksulla laskeva Perniönjoki. Kiskonjoki alkaa harjualueilta, virtaa metsäisten seutujen halki ja alempana runsasjärvisessä viljelymaisemassa laskien mereen Laukanlahteen. Perniönjoen alue on avara peltomaisemaa. Kiskonjoen vesistössä on vielä jäljellä melko luonnontilaisia osia. Kiskonjokea säännöstellään vesivoiman tarpeisiin.
Jokien ekologinen ja kemiallinen tila
Vesienhoidossa pintavesien tila luokitellaan viiteen ekologisen tilan luokkaan, jotka ovat erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono. Pintavesien kemiallinen tila luokitellaan hyvään tai hyvää huonompaan luokkaan. Vesienhoidon tavoitteena on vähintään hyvä ekologinen tila ja hyvä kemiallinen tila.
Ekologisen tilan luokittelussa vesimuodostuman tilaa verrataan olosuhteisiin, joissa ihmistoiminta ei ole aiheuttanut havaittavaa vaikutusta (luonnontila). Luokittelu perustuu ensisijaisesti biologisiin laatutekijöihin, jotka ovat joissa koskien päällyslevät (piilevät), pohjaeläimet ja kalat. Lisäksi tilan arvioinnissa otetaan huomioon veden fysikaalis-kemiallinen tila, etenkin kokonaisravinteet sekä hydromorfologiset tekijät, kuten nousuesteet ja lyhytaikaissäännöstelyn voimakkuus
Uusimmassa ekologisessa luokittelussa vuonna 2019 Varsinais-Suomessa luokiteltiin 42 ja Satakunnassa 45 jokivesimuodostumaa. Niistä 11 on voimakkaasti muutettuja vesimuodostumia, joiden osalta luokittelua täydennettiin vuonna 2020. Luokittelussa käytettiin vuosien 2012–2017 seurantatietoja. Lounais-Suomen jokimuodostumien lukumäärästä 13 % oli hyvässä ja 87 % tyydyttävässä tai sitä huonommassa tilassa. Enemmistö hyvään tilaan kuuluvista joista sijaitsee Satakunnassa, kuten Merikarvianjoki, Pohjajoki, Harjunpäänjoki ja Joutsijoki. Erinomaisessa tilassa olevia jokia ei ole lainkaan Lounais-Suomen luokitelluissa kohteissa. Huonoon ekologiseen tilaan on luokiteltu erittäin runsasravinteinen Raisionjoen-Ruskonjoen vesimuodostuma.
Jokien tilaa seurataan näytteillä
Ympäristöhallinnon seurantaohjelmassa on vuonna 2022 Varsinais-Suomen ja Satakunnan jokivesissä yhteensä 77 vedenlaadun seurantapaikkaa 62 eri joessa. Useimmissa paikoista vesinäytteitä otetaan joka vuosi, mutta osassa vain joka kolmas vuosi. Tavallisin näytteenottotiheys on neljä kertaa vuodessa, mutta joitakin jokia, kuten suurimpia mereen laskevia jokia, seurataan tihennetysti 13–20 kertaa vuodessa. Tihennettyä näytteenottoa tehdään muun muassa jokien mereen kuljettaman ravinnekuormituksen arvioimiseksi ja haitallisten aineiden määrittämiseksi. Tihennetyssä seurannassa ovat isoista joista Varsinais-Suomessa Aurajoki, Uskelanjoki, Paimionjoki, Kiskonjoki ja Yläneenjoki ja Satakunnassa Merikarvianjoki, Kokemäenjoki, Loimijoki, Eurajoki ja Pyhäjoki.
Vesinäytteistä analysoidaan muun muassa kokonais- ja fosfaattifosfori sekä kokonais-, ammonium- ja nitraatti- nitriittityppi. Myös veden happitilanne, pH, sähkönjohtavuus, sameus, kemiallinen hapenkulutus ja väriluku määritetään. Osassa tihennetyn seurannan havaintopaikoissa tehdään huomattavasti laajempi analyysivalikoima haitallisia aineita mukaan lukien.
Koskien pohjaeläimiä ja päällysleviä (piileviä) seurataan ympäristöhallinnon seurantaohjelmassa 45 jokipaikassa. Näytteet otetaan useimmiten kolmen vuoden välein, mutta muun muassa maa- ja metsätalouden kuormituksen vaikutusten arvioimiseksi on joissakin kohteissa vuosittaista näytteenottoa.
Seurantaohjelmaan kuuluvien paikkojen lisäksi Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella on noin 300 virtavesien vedenlaadun velvoitetarkkailupaikkaa, joissa tarkkaillaan vesistöä kuormittavien toimintojen vaikutuksia luvanvaraisten toimintojen ympäristölupien lupamääräysten mukaan. Jokivesissä on mm. teollisuuslaitosten ja yhdyskuntien puhdistettujen jätevesien vaikutustarkkailuja ja pienemmissä uomissa (pääasiassa ojia) mm. turvetuotannon kuivatusvesien sekä kaatopaikkojen tarkkailuja. Suurimmissa joissa, kuten Kokemäenjoessa, Loimijoessa, Eurajoessa ja Aurajoessa on lukuisia vedenlaadun velvoitetarkkailupaikkoja. Myös pohjaeläin- ja piilevänäytteitä otetaan jonkin verran jokivesistä. Virtavesien tilan arviointiin ja jokien ekologisen tilan luokitteluun käytetään sekä ympäristöhallinnon seurantojen että velvoitetarkkailun tuloksia.
Jokivesien laatua seurataan myös automaattisilla jatkuvatoimisilla mittareilla
Perinteisten vesinäytteiden lisäksi Varsinais-Suomen ELY-keskus seuraa jokivesien laatua jatkuvatoimisilla automaattisilla vedenlaatumittareilla ympärivuotisesti. Jokien virtaamat ja veden laatu voivat muuttua hyvin nopeasti. Koska automaattimittarit toimivat käytännössä jatkuvasti, niillä saadaan huomattavasti enemmän ja tarkempaa tietoa jokien vedenlaadun ja kuormituksen vaihteluista kuin perinteisellä näytteenottoon ja laboratorioanalyyseihin perustuvalla menetelmällä.
Mittarit mittaavat veden sameutta ja nitraattitypen pitoisuutta, osa myös veden happipitoisuutta, johtokykyä sekä liuenneen orgaanisen hiilen pitoisuutta. Sameudesta lasketaan kokonaisfosforin ja kiintoaineen pitoisuudet ja nitraatista kokonaistypen pitoisuus. Mereen laskevien jokien osalta keskeinen tieto on niiden mereen kuljettamien ravinteiden ja kiintoaineen määrä, joka lasketaan veden laatu- ja joen virtaamatietojen perusteella. Automaattimittarien tulosten kalibrointiin käytetään perinteisiä vesinäytteitä mittaripaikoilta.
Automaattimittausta on kehitetty aktiivisesti 2000-luvun alkupuolelta asti. Jatkuvatoiminen vedenlaadun mittausasema on Varsinais-Suomessa Aurajoessa, Paimionjoessa, Uskelanjoessa, Perniönjoessa, Kiskonjoessa ja Yläneenjoessa ja Satakunnassa Kokemäenjoessa, Loimijoessa ja Eurajoessa (2 kpl). Merikarvianjoen mittari on toistaiseksi pois käytöstä.
Jokien virtaaman ja vedenkorkeuden seuranta
Lounais-Suomen jokien ajantasaista vesitilannetietoa löytyy VESI.fi -karttapalvelun kautta. Samoilta sivuilta löytyy myös hydrologista ennustetietoa sekä mahdolliset tulvavaroitukset. Vesistöennustejärjestelmän perustana on kaikki merkittävimmät vesistöt kattava hydrologinen asemaverkosto, josta saadaan järjestelmään reaaliaikaista vedenkorkeus- ja virtaamatietoa.
Varsinais-Suomen jokivesistöistä valtaosa on erittäin vähäjärvisiä ja virtaamavaihtelut ovat nopeita Satakunnan puolelle laskeva Loimijoki mukaan lukien. Runsaat sateet nostavat niiden virtaamia nopeasti ja tulvavirtaamat vastaavasti pienenevät nopeasti sateiden loppumisen jälkeen. Varsinais-Suomessa Kiskonjoella ja Satakunnassa Kokemäenjoen, Karvianjoen ja Eurajoen vesistöalueilla järvisyys on selvästi suurempi ja jokien virtaamavaihtelut ovat hitaampia.
Jokien jäätilanne, hyyteen muodostuminen ja jäänlähtö vaikuttavat merkittävästi Lounais-Suomen merkittävimpien jokivesistöjen tulvariskiin ja on kriittinen tekijä muun muassa Kokemäenjoen, Karvianjoen ja Uskelanjoen tulvariskiin liittyen. Kokemäenjoella sijaitsee kaksi merkittävää tulvariskialuetta, Pori ja Huittinen, joista Pori on koko Suomen merkittävin tulvariskialue. Kokemäenjoen vesistö ulottuu usean maakunnan alueelle ja sen tulvariskien hallinta vaatii laaja-alaista ja saumatonta yhteistyötä eri säännöstely- ja viranomaistahojen välillä.
ely-updated 31.10.2023