Parempi työelämä -hankkeen Islannin benchmarking matkan tarkoitus oli etsiä oppia ja toimintatapoja työelämän kehittämiseen, ennen kaikkea siihen liittyvään hanketoimintaan. Ministeriössä työskentelevänä katsoin asioita työn puolesta myös laajemmasta perspektiivistä, millaista näkemystä voisimme saada kansalliseen työelämän kehittämiseen?
Pienen maan etuja
Tapasimme useita eri toimijoita yksityiseltä ja julkiselle sektorilta ja start up-toiminnasta ministeriöihin. Nopeasti kävi selväksi, että pienen maan ei tarvitse kaikessa olla eturintamassa. Avoin kiinnostus ja ketteryys on hyvä yhdistelmä. Takamatka ei ole aina huono asia, tällöin voi välttää ja oppia muiden tekemistä virheistä. Ja kun tähän yhtälöön lisätään islantilaisten perimässä oleva yrittäjyys ja riskinottokyky, saa vierailija käsityksen hyvin dynaamisesta, toimeliaasta maasta.
Islannissa ei ole tapana murehtia liikaa pitkän tähtäimen suunnitelmia, koettaa etukäteen miettiä kaikkea mahdollista, mikä voisi mennä pieleen, vaan ryhtyä toimeen. Tälle on oma mantransa, jonka islantilaiset tuntuvat saaneen osana äidinmaitoa: Petta Reddast eli ’turha murehtia liikaa etukäteen, kaikki järjestyy kyllä lopulta’.
Osin vierailujemme kohteissa tätä PR:ää toistettiin leikkisästi pieni hymy suupielessä, mutta kuitenkin siihen jollain tapaa uskoen – ei hullumpi yhteinen arvopohja työelämä kehittämiselle, jäin ainakin itse miettimään.
Yhteinen tarina ja tavat toimia
Konkreettisten esimerkkien ohella saimme matkalta mielestäni paljon enemmän, ehkä jopa jotain laajempaa ja merkityksellistä, nimittäin islantilaisen työelämän tarinan – yhteisen, innostuneen ja ratkaisukeskeisen. Jollain tapaa kukin taho sanoitti toisistaan tietämättä samansuuntaista tarinaa työstä ja työelämästä. Meidän ongelmalähtöiset kysymyksenasettelumme tuntuivat osin oudoilta.
Jatkuva toiminnan kehittäminen –työntekijät ja työnantaja yhdessä - ei ollut päälle liimattua pakkoa, vaan kansakunnan tapa toimia. Islantilainen työnantaja ei jää liikoja murehtimaan uusien säädösten ja lakien aiheuttamaa taakkaa, vaan ottaa ne ja niiden vaatimukset osaksi työn teon arkea ja liiketoiminnan jatkuvaa kehittämistä, kehittää ratkaisut yhdessä työntekijöiden kanssa.
Toimivaan vuorovaikutukseen kuuluu luottamuksen ohella avoimuus. Islannissa on valtakunnallinen institutionaalinen työympäristökysely, jossa ’rankataan’ niin yksityisen kuin julkisen sektorin työpaikat. Ehkä tästä koppia ja lisää kehittämisinnostusta Suomeen ja suomalaisille työpaikoille?
Liikunta integroituna
Hienona bonuksena eri työpaikat Islannissa ovat selkeästi liikuntamyönteisiä ja panostavat henkilöstön liikkumiseen monilla tavoilla – työajalla ja sen ulkopuolella. Liikunta sai esityksissä kuvineen henkilöstöä harrastamassa eri lajeja yhdessä paljon painoarvoa. Esittelijöiden aito innostus yhteiseen liikunnalliseen tekemiseen ja sen hyötyihin henkilöstön hyvinvointiin ja työpaikan toimintaan oli käsin kosketeltavissa.
Kohti suomalaista työelämän tarinaa
Itse uskon, että organisaatioiden uusiutuminen ja sitä kautta niiden tuloksellisuus edellyttää yhteistä tekemistä, vuorovaikutusta ja asioista oppimista. Lyhyellä tähtäimellä monet uudet tavat toimia työpaikoilla voivat tuntua ja jopa näyttää hyviltä, mutta miten käy pitkässä juoksussa, kuinka ne kestävät aikaa ja luovat lisäarvoa ja työhyvinvointia, jos yhteisöllisyys ei toteudu?
Työllä on eittämättä oma tärkeä taloudellinen arvo. Sen ohella on hyvä muistaa, että työ tuottaa hyvinvointia. Työelämä voi, tai mielestäni sen pitäisi edistää kestävää kasvua - taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti. Islannissa tämä kolminaisuus tuntui olevan integroitu osa eri toimijoiden arkityötä ja työelämän laajempaa tarinaa.
On totta, että Islanti on väestökooltaan ja maantieteellisen sijainnin näkökulmasta eri maa kuin Suomi, mutta miksei näin voisi olla myös meillä?
Yksi oiva tilaisuus suomalaisen työelämän tarinan päivittämiselle on ensi vuonna laajassa yhteistyössä minis-teriöiden, työmarkkinajärjestöjen ja monien muiden yhtyeistyötahojen kanssa käynnistyvä työelämän kehittämisstrategian valmistelu.
Toivon ja uskon, että tuleva strategia ei luo vain yhteistä tahtotilaa suomalaiselle työelämän kehittämiselle, vaan myös sen tarinalle – meillä on pääosin hyvä työelämä, mutta emme ehkä aina muista sitä. Luodaan oma saagamme, yhdessä tietenkin!
Bloggaajana neuvotteleva virkamies Antti Närhinen Työ- ja elinkeinoministeriöstä
