Emme lopeta leikkimistä, koska vanhenemme; vanhenemme, koska lopetamme leikkimisen on Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittaneen George Bernard Shawn yksi nykypäivään kantaneista ajatuksista. Tämä ajatus toimikoon innoittajana myös uusien polkujen ja reittien kulkemiseen työmatkoillamme, sillä emme uraudu liikkumisessamme koska vanhenemme, vaan vanhenemme, koska uraudumme liikkumisessamme.
Ja mahdollisuuksia yksitoikkoiseen liikkumiseen meillä arjessa riittää, sillä suomalaisilla on vuodessa noin 250 työpäivää, joina kulkea töihin ja sieltä taas takaisin kotiin. Yleensä valitsemme liikkumistavasta riippumatta sen yhden ja samaisen reitin, jota olemme kulkeneet työuran kestosta riippuen jo sadoista aina tuhansiin, tai jopa kymmeniin tuhansiin kertoihin.
Myös fyysisen aktiivisuuden kannalta olemme jämähtäneet paikoillemme. Käytämme Suomessa työmatkoihimme keskimäärin kolme varttia päivässä. Ja suurimmalla osalla meistä tämä aika on hyvinvointia vähentävää passiivista siirtymistä. Pääasiassa siis autossa istumista. Samaan aikaan passivoitumisemme on jättänyt meille työikäisille arkeemme ajallisesti mitattuna suurin piirtein saman kokoisen aukon aktiiviseen liikkumiseen. Tästä aktiivisuuden puutostilasta, kuten muistakin puutostiloista, on alkanut kasautumaan meille yhä enemmän vaivoja ja sairauksia.
Jos käyttäisimme tuon kolme varttia istumisen sijaan esimerkiksi kävellen, saisimme kerättyä päiväämme noin 3 500 askelta nykyistä enemmän. Tällainen aktiivisuuden lisääminen olisi suuri askel, tai hyvinvointiloikka, ihmiskunnalle, mutta yksilölle vain aktiivisempi tapa käyttää työmatka-aikansa.
Kohden työmatkarönsyilyä
Työmatkarönsyilyn idea kehitettiin tuomaanBernard Shawn leikkimielisyyttä ja vaihtelua meidän työikäisten arkiliikkumiseen. Samaisen aina kuljetun reitin sijaan alammekin aktiivisesti hakeutua uusille reiteille; sen tylsän ja suorimman reitin sijaan valitsemmekin mukavampia reittejä, luontoympäristöissä kulkevia reittejä, mielenkiintoisempia reittejä, yllätyksellisiä reittejä ja, no, mitä vain muita, kuin sen tavallisen reitin.
Näillä uusilla reiteillä ja uusissa ympäristöissä aistimme ovat jatkuvasti aktiivisessa käytössä havainnoiden ääniä, tuoksuja, liikettä, ja ympäristöä laajemminkin. Käytännössä jokainen askel, tai polkimen polkaisu, uudessa ympäristössä ruokkii aistejamme ja antaa mahdollisuuksia ylläpitää ja kehittää aivojemme toimintakykyä. Jos rönsyilemme luontoympäristöissä, saamme vielä kaupan tekijöiksi luonnon suomat monet terveyshyödyt. Ja samalla saamme siis kerättyä nuo arjestamme puuttuvat aktiivisen liikkumisen hetket talteen!
Kuinka siis lähteä liikkeelle, jos kompassi on ruostunut ja mieli sammaloitunut? Alussa rönsyily vaatii tietoisen ja jämäkän päätöksen; tänään kuljen eri reittiä kuin eilen. Jos tämä tuntuu liian hurjalta hyvinvointiloikalta, voi päättää ensiksi kulkea pienen matkaa eri reittiä. Liikkeelle voi myös lähteä kävelypalaverien ja etäpalaverien viemisellä uusiin ympäristöihin ja uusille poluille. Tasa-arvoisena keskusteluympäristönä luonto mahdollistaa luontevan kommunikoinnin, ja se myös tarjoilee inspiraatioita ja uusia ideoita.
"Liike on lääkettä. Ja kuten täällä Keski-Suomessa sanotaan, työmatkarönsyily on ihmelääkettä."
Bloggaajana: Juho Jäppinen, fysioterapeutti, aktiivisen liikkumisen edistäjä Meijän polku www.meijanpolku.fi
TYÖMATKARÖNSYILYKARTTA: Suomalainen rakennettu ja rakentamaton ympäristö tarjoaa toinen toistaan kiehtovampia reittejä rönsyillä töihin ja töistä kotiin. Liikkumisen lisääntymisen ohella myös kotiseututuntemus kasvaa kohisten.
Työmatkarönsyily on osa Luontotyöpäiväkokonaisuutta, jonka puitteissa suomalaista työtä on lähdetty viemään kohden luonnollisempia ympäristöjä. Lisätietoja luontotyöpäivien vietosta löytyy täältä: https://www.meijanpolku.fi/luontotyopaiva/
