Pressmeddelanden 2015

Etelä-Savon pilkkiahventen elohopeapitoisuudet turvallisella tasolla (Etelä-Savon ELY-keskus)

Viideltätoista Etelä-Savon järvialtaalta on vuosina 2010-2014 tutkittu pilkkiahvenkokoluokan (10-21 cm) ahventen elohopeapitoisuudet. Tutkimukset on tehty vesienhoitotyöhön liittyvän kemiallisen tilan arvioinnin asettamalla tavalla. Kalanäytteenotoista vastasivat RKTL, Etelä-Savon ELY keskus sekä paikalliset osakaskunnat, ja määritykset teki Suomen ympäristökeskus.

Tutkituista järvistä vain Saimaan Yövedellä pyydettyjen ahventen keskiarvopitoisuus ylitti EU:n ympäristölaatunormin. Haukivuoren Kyyvedeltä pyydettyjen ahventen arvot olivat normirajalla ja muiden kohteiden arvot alittivat rajan. Normirajapitoisuus on kuitenkin puolet elintarvike-lainsäädännössä ahvenelle asetetusta enimmäismäärästä (0,5 mg/kg), joten syytä huoleen tämän kokoluokan ahventen käytössä ei myöskään alueemme suurimmilla humusjärvillä ole. Ainakin Yöveden osalta tarvitaan kuitenkin jatkovuosina lisänäytteenottoa.

Pyydetyt ahvenet ovat olleet yli 90 %:sti kooltaan alle 21-senttisiä eli pienehköjä. Voimassa olevan ohjeistuksen mukaan elohopeamäärityksiin valitaan 15-21 cm:n ahvenia, eikä esimerkiksi hauen tai kuhan elohopeapitoisuuksien perusteella luokitella järvien kemiallista tilaa. Tämä vaikuttaa tuloksiin siten, että pitoisuudet ovat pienempiä kuin iäkkäämmillä ja kooltaan yli 25 cm:n kaloilla. Määrityksiin kelpuutettujen ahventen koko on pakko vakioida jollakin tapaa, jotta jatkossa voidaan tehdä luotettavia vuosien ja järvienvälisiä vertailuja ja haarukoida valtakunnallista yleistilannetta.

Tulokset yllättivät positiivisesti

Mikkelin kaupungin lähivesillä on varsin alhaiset pilkkiahvenkokoluokan elohopeapitoisuudet. Kalanäytteitä pyydettiin siellä kaikkiaan 15 ahvenesta Pursialan, Annilanselän ja Heimarin alueella. Hieman yllättäen lähempänä kaupunkia olikin pienempiä pitoisuuksia kuin Heimarissa, mutta minkään alueen keskiarvoissa ei Mikkelin alapuoleisen Saimaan osalta ole laatunormin ylityksiä. Sataman ja Kenkäveron alueella ei koepyydetty kaloja, ja viisainta onkin välttää venesatamien, puhdistamojen ja nykyisten tai entisten saha-alueiden lähivesien kalojen käyttämistä ravinnoksi. Näillä alueilla tulevat kyseeseen monet muutkin raskasmetallit ja epäpuhtaudet kuin elohopea.

Etelä-Savon järvien ahventen elohopeatilanne on parempi kuin ympäröivien maakuntien, sillä mm. Pohjois-Karjalassa on vesistöjä, joissa ahventen elohopeapitoisuus ylittää ympäristölaatunormin. Muutamissa tutkimuskohteissa kuten Puruvedellä, Puulalla ja Pihlajaveden eteläosassa ahvenet ovat jopa poikkeuksellisen puhtaita. Ainoa järvialue, jolla ahvenelohopean laatunormi ylittyy Etelä-Savossa vähintään kymmenen kalan keskiarvona, on Saimaan Yövesi. Koekalastukset toteutettiin siellä viime toukokuussa Himalansaaren pohjois-ja itäpuolella. Laatunormi ylittyy Yövedellä 0,05 milligrammalla, mutta suurinkin pitoisuus on silti etäällä elintarvikelainsäädännön enimmäismäärästä. Kyyveden lisäksi Haukivedellä saatiin aluksi ympäristölaatunormin rajalla oleva keskiarvotulos, mutta ELY-keskuksen tekemissä lisäselvityksissä, joissa näytekalat kerättiin laajemmalta ja kattavammalta alueelta järven eri osista, Haukiveden ja Pihlajaveden keskiarvot alenivat huomattavasti. Periaatteessa Yöveden ja Kyyveden tulokset antaisivat aihetta jatkoselvityksiin, vaikkeivät ole kalojen käytettävyyden kannalta hälyttäviä.

Metyylielohopea pysyvä yhdiste, ilmaperäiset päästöt mahdollinen syy vaihteluun

Ilmaperäisen elohopean laskeuman on yleisesti esitetty olevan suurin kaloihin kertyvän elohopean lähde nykyoloissa. Elohopeaa päätyy ilmaan etenkin metalli- ja kemianteollisuudesta ja jätteiden sekä kivihiilen poltosta. Elohopea, varsinkin sen metyylimuoto, on vesistöihin päädyttyään kohtalaisen pysyvä yhdiste. Tästä on osoituksena kotimainen tutkimus, jossa yli 60 järven haukien elohopeapitoisuuksia vertailtiin samoilla menetelmillä 1980-luvulla ja 2000-luvun alussa. Vaikka ilmaperäinen elohopealaskeuma väheni puolella vuosien 1990 ja 1997 välillä, olivat pienten metsäjärvien kalaelohopeapitoisuudet edelleen 1980-luvun tasolla.

Järven ja etenkin sen valuma-alueen ominaisuudet vaikuttavat kohtalaisen paljon saatuihin tuloksiin. Järven koolla suhteessa sen valuma-alueen kokoon on todettu olevan suurehko merkitys elohopean kertymiseen. Pienialainen järvi, joka omaa suuren valuma-alueen, olisi herkempi "keräämään" elohopeaa kuin vesimassaltaan suuri järvi, jolla on pieni veden kertymisalue. Pienet metsäjärvet, jotka omaavat suo- ja turvemaavaltaisen isohkon valuma-alueen, ovat erityisen herkkiä elohopean kertymiselle. Päätehakkuut, maanmuokkaus ja soiden ojitukset lienevät pahimmat elohopean hajakuormitusta maa-alueilta kasvattavat tekijät; Pohjois-Suomessa näiden ohella tekoaltaat ja säännöstelyn aiheuttama eroosio. Näin ollen Kyyveden tapauksessa hajakuormitus ja humuksisuus voisivat selittää ainakin osaltaan hieman koholla olevia elohopeapitoisuuksia; valuma-alueesta yli 30 % on turvemaita, ja elohopean hajakuormitusta tapahtuu erityisesti humuskuormitukseen liittyneenä. Yöveden osalta on ennenaikaista spekuloida syillä, sillä tulos perustuu varsin pieneen näytekalamäärään, eikä maksimipitoisuus ole siellä muita järviä suurempi.

On tunnettua, että sisävesien kaloista erityisesti petokaloissa saattaa olla elohopeariski, sillä elohopea kertyy ravintoketjujen huipulle. Tästä syystä Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on antanut poikkeuksia kalan yleisiin syöntisuosituksiin. Niiden mukaan haukea suositellaan lapsille, nuorille ja hedelmällisessä iässä oleville vain 1–2 kertaa kuussa. Raskaana olevien ja imettävien suositellaan välttämään haukea kokonaan. Lisäksi sisävesialueiden kalaa päivittäin syöviä suositellaan vähentämään muidenkin elohopeaa keräävien petokalojen käyttöä. Näitä ovat hauen lisäksi isokokoiset ahvenet, kuhat ja mateet.

Linkit:

• Tutkimusjärvien ahventen elohopeatulokset (pdf, 4 kt)
• Ahventen elohopeakartoitus (pdf, 197 kt)
• Kalan syöntisuositukset (evira.fi)
• Ympäristömyrkyt kalassa (evira.fi)
• THL:n metyylielohopeatietopaketti (thl.fi)

Lisätietoja:

Hydrobiologi Antti Haapala, Etelä-Savon ELY-keskus, p. 029 502 4173
Hydrobiologi Pertti Manninen, Etelä-Savon ELY-keskus, p. 029 502 4209
Hydrobiologi Pekka Sojakka, Etelä-Savon ELY-keskus, p. 0295 024 233