Rajajokien kuulumisia Etelä-Karjalasta (Kaakkois-Suomen ELY-keskus)
Kaakkois-Suomen ELY-keskus selvitti elokuun aikana Etelä-Karjalan rajajokien kalastojen tilaa sähkökalastuksin. Tulokset olivat osin kannustavia, mutta varsin suuria haasteita on edelleen ylitettävänä. Tutkimustyön painopisteenä olivat Hiitolanjoen, Vuoksen ja Rakkolanjoen vesistöalueet. Nämä vesistöalueet ovat kaikki erityislaatuisia omine luontoarvoineen kuin myös ongelmineen.
Hiitolanjoki, Suomen ainoa luonnonvaraisen järvilohen kotijoki
Hiitolanjoen vesistöalueen lohikalakannat kokivat massiivisen kolauksen vuonna 2010, jolloin pitkän hellejakson lämmittämien vesien takia latvajokien taimenkannat tuhoutuivat lähes täysin. Myös Hiitolanjoen pääuoman lohikantaa lämmin vesi verotti rajusti. Tämän kesän sähkökalastuksissa Hiitolanjoen voimaloiden yläpuolisten alueiden taimenkantojen havaittiin alkaneen toipua; tutkimuksissa löydettiin useita tänä keväänä syntyneitä taimenen poikasia. Myös Torsanjokeen vesistön omalla taimenkannalla tehdyt poikasistutukset olivat onnistuneet; taimenet olivat selvinneet talven yli elossa. Tilanne on siis kohentunut, mutta edelleen erittäin kriittinen, koska kalamäärät ovat vain murto-osa vuotta 2010 edeltäneeseen aikaan verrattuna.
Hiitolanjoen voimaloiden alapuolella, Kangaskoskella, tilanne oli lohduttomampi. Ensimmäistä kertaa kuluvalla vuosituhannella lohen poikasia ei havaittu laisinkaan. Tätä selittänee viime vuoden vähäinen nousulohimäärä, joka puolestaan on myöskin taannoisen hellekesän seurausta. Hiitolanjoella tapahtuva lyhytaikaissäännöstely on toinen hyvin todennäköinen selittävä tekijä poikaskadolle. Lyhytaikaissäännöstelyn takia Kangaskosken alapuolinen vedenpinta vaihtelee vuorokauden aikana varsin merkittävästi, jolloin myös virtausolot muuttuvat ja pienpoikaset joutuvat hakemaan uusia suojapaikkoja, samalla altistuen niitä saalistaville pedoille. Myöhäissyksyllä ja talvella vedenpinnan vaihtelu voi jättää lohien kutusoraikot kuiville, jolloin mäti tuhoutuu.
Hiitolanjoen Suomen puoleiset osat suurimpine sivu-uomineen ovat lähes kauttaaltaan kunnostettuja, mutta Hiitolanjoen kalateiden pitkittynyt kalatieprosessi on viivyttänyt näiden alueiden saattamista äärimmäisen uhanalaisen järvilohen käyttöön. Hiitolanjoen voimalapatojen muodostama nousueste onkin lajinsuojelullisesti kestämätön tilanne, järvilohi on äärimmäisen uhanalainen. Mutta myös yleisen aluekehityksen kannalta Hiitolanjoki omaa valtavan potentiaalin, mikäli lohen nousu latvavesille saakka tehtäisiin mahdolliseksi.
Vuoksen taimen lisääntyy kunnostetuilla alueilla
Vuoksen pääuomaan on tehty Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen, Fortum Oyj:n ja Imatran kaupungin yhteistyöllä koeluontoisesti neljä lohikalojen lisääntymis- ja poikastuotantoaluetta. Alueet ovat Vuoksen kokonaispinta-alaan nähden pieniä, mutta ne ovat osaltaan kaupunkipuron kanssa tukemassa Vuoksen lohikalojen luontaista elinkiertoa. Kaikilta kunnostetuilta alueilta löytyi taimenen poikasia, mutta myös yllättäen järvilohen poikanen. Vuoksesta sähkökalastettiin myös kunnostamattomia, mutta virtausoloiltaan sekä pohjan rakenteeltaan lohikaloille soveltuvia alueita. Myös kaikilta näiltä koealoilta löydettiin taimenenalkuja.
Hydrobiologi Pekka Vähänäkki ja projektipäällikkö Matti Vaittinen tutkimassa Vuoksen pääuomaa Ovakon Imatran terästehdasta vastapäätä. (Kuva: Tomi Menna)
Tulokset osoittavat selvästi, että Vuoksenkin kaltaiseen voimakkaasti muokattuun jokiympäristöön on mahdollista saada aikaan lohikalojen luontaista lisääntymistä. Vuoksen pääuoman kunnostuksien jatkaminen on siis hyvin perusteltua ja niitä kannattaa jatkaa huomattavasti suuremmassa mittakaavassa.
Vuoksessa syntyneet taimen (yllä) ja lohi. (Kuva: Pekka Vähänäkki)
Rakkolanjoen kotiutusistutukset vaikuttavat onnistuneen
Rakkolanjoen Haapajärven alapuolisiin koskiin, kuin myös yhteen sivupuroon, istutettiin yhteensä 12 000 tänä keväänä kuoriutunutta Mustajoen kantaa edustavaa taimenta. Koekalastukset osoittivat poikasten selviytyneen ensimmäisestä kesästään niin sivupurossa kuin pääuomassakin. Tosin Haapajärven alapuolisesta Jussilankoskesta ei taimenia löytynyt. Jussilankosken tulos oli odotettavissa, koska järveä lähinnä olevaan koskeen tulee kevään ja kesän mittaan suuri määrä muita kalalajeja, jotka kilpailevat taimenen kanssa elintilasta ja jotka myös saalistavat niitä.
Rakkolanjoen vesistöalueella on kuluneenkin kesän aikana esiintynyt merkittäviä vedenlaadullisia ongelmia, joten on varsin ilahduttavaa, että siitä huolimatta taimenet ovat selviytyneet ja kasvaneet hyvin. Veden riittävän hyvä laatu on kuitenkin myös taimenen menestymisen kannalta olennainen tekijä, joten alueen tulevissa toimissa on lajin elinympäristövaatimukset otettava huomioon.
Rajajokien tutkimustyö vaakalaudalla
Nyt toteutetut tutkimukset ovat osin ELY-keskuksen normaalia seurantaa, mutta pääosin ne on mahdollistanut päättymässä oleva Etelä-Karjalan liiton kanssa yhteisrahoitettu Etelä-Karjalan rajajoki – projekti. Rajajokien mittavaa kunnostus- ja tutkimustyötä Kaakkois-Suomessa on toteutettu viime vuodet EU-projektien turvin, mutta tällä hetkellä sopivia rahoitusväyliä ei ole avoinna. Mikäli EU:n ja Venäjän välille syntyy uusi rahoitusohjelma ENPI CBC -ohjelman seuraajaksi, tullaan siihen valmistelemaan uusia rajajokihankkeita.
Lisätietoja:
Projektipäällikkö Matti Vaittinen, [email protected], p. 040 775 4966
Liite: Kuvat erillisinä tiedostoina: sähkötys (jpg) ja kalanpoikaset (jpg)