Ilman yksityisteitä meillä ei liikkuisi mikään – tiestön hoito vaatii nyt huomiota

Suomessa on noin 140 000 yksityistietä, joista 50 000 on järjestäytynyt tiekunnaksi. Jopa neljä viidestä suomalaisesta tarvitsee yksityisteitä. Teiden kunto heikkenee ja haastaa niin alkutuotannon kuin puun kuljetusta. Kunnostamista haittaavat osaamisen puute, kustannukset ja tiekuntien järjestäytymättömyys. Etenkin metsäteillä suurin vihollinen on väärä käsitys siitä, millainen on hyvä tie. Metsäkeskuksen hankkeella etsitään nyt ratkaisuja.

– Yksityistiet ovat avainasemassa teollisuuden raaka-aineen hankinnassa. Ilman yksityisteitä ei meillä Suomessa liikkuisi mikään, joten välillisesti teiden kunto koskettaa jokaista suomalaista, sanoo Lounais-Suomen yksityistiet -hankkeen projektipäällikkö Petri Lähteenmäki Suomen Metsäkeskuksesta.

-Teollisuuden alkutuotanto lähtee lähes aina yksityistieltä, joten niiden kunto on hyvin merkittävä kansantaloudellemme. Tien korjaaminen on kallista puuhaa, mutta tietä tarvitaan aina ja sen korjaaminen on investointi tulevaisuuteen, Petri Lähteenmäki korostaa.

–  Suomen tiestö on yhteensä 480 000 kilometriä, josta 370 000 km on yksityisteitä. Yksityisteitä hoidetaan hyvin vaihtelevasti ja aina ei kulkija voi tietää onko kyseessä yksityinen vai yleinen tie. Yleisesti teiden kunto on huonontunut 1990-luvulta alkaen.

Lounais-Suomessa tiestö on erityisen kovilla, kun routivat maalajit ja leuto ilmasto aiheuttavat kelirikkoa.  
Samalla metsäteollisuutta on paljon ja puukuljetusten määrä on suuri. Puukauppojen ja teollisuuden puukuljetusten turvaamiseksi tulisi tiestön kestää raskaita kuljetuksia.  

– Maatiloilla on samat ongelmat. Maitoauton tulee päästä tilalle joka toinen päivä, oli keli mikä hyvänsä. Sama juttu on teuraskuljetuksilla, aikataulut ovat ennalta sovitut. Jos tiestö ei ole kunnossa, tällaisten tilojen hoitaminen on mahdotonta.  

Yksityisten metsäteiden perusparannusten määrät ovat laskeneet kolmasosaan siitä, mitä ne olivat vielä 2010-luvulla. Samalla puuntarve on lisääntynyt, ja sitä myöten kuljetusten määrät ja logistiikan ongelmat.

–  Metsäkeskus on myös teollisuuden asialla. Kuljetukset tulisi saada mahdollisimman tehokkaiksi. Teiden kunnossa on kyse myös ympäristötehokkuudesta. Polttoaineen kulutus on alhaisempi hyväkuntoisella tiellä, Lähteenmäki korostaa.

Hanketta rahoittavat Satakunnan ja Varsinais-Suomen ELY-keskukset EU:n maaseuturahastosta.  Hankkeen rahoitukseen osallistuvat myös metsäteollisuuden puunhankintaorganisaatiot ja metsänhoitoyhdistykset sekä Valio. Yhteistyötä tehdään metsänhoitoyhdistysten, tieisäntien ja Otso metsäpalvelut Oy:n kanssa. 
 

Kunnostusprojekteja jo saatu alulle

Hankkeen tavoitteena on lisätä metsäteiden perusparannuksia Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa 30 prosenttia vuoden 2016 tasosta. Myös muihin yksityisteiden kunnostuksiin liittyvissä asioissa neuvotaan. Lähteenmäen mukaan ongelma on valtakunnan laajuinen.

Hän muistuttaa, että kalusto, jolla metsäteillä ajetaan, on muuttunut. Ennen puunkuljetusautot painoivat 48 000 tonnia, nyt pituutta on tullut lisää ja teillä saattaa liikkua 76 000 tonnin yhdistelmiä. Nykyajan kuljetuskalusto vaatii tieltä paljon enemmän kantavuuden ja myös kääntöpaikkojen suhteen.  

Suurimpana kamppailuna Lähteenmäki pitää sitä, että monella on vanhentunutta tietoa.

– Monella on aivan väärä käsitys siitä, mikä on hyvä.  Jos tiellä on vesirapakoita ja ajoradasta ylös nousevia kiviä vaatii tie välitöntä hoitoa. Sorastuksella ja lanauksilla saadaan tielle hetkittäinen apu, mutta jos tiessä on vielä muitakin ongelmia tulisi harkita koko tien perusparantamista. Perusparannuksella saa tien kerralla kuntoon ja säästöä syntyy tulevaisuudessa kunnossapitotarpeen vähentyessä.

Hän sanoo, että metsäteitä on perinteisesti hoidettu talkoilla.

– Monesti tienhoito on jäänyt yksin tietä hoitavan toimitsijamiehen vastuulle. Tien kunnossapito, tiekokouksen järjestäminen ja tiemaksujen kerääminen vaativat erityisosaamista. Moni tiekunta onkin ulkoistanut kunnossapidon tai pelkän hallinnon tieisännälle, joka on erikoistunut tähän tehtävään. Hankkeen kautta tehdään tieisäntien palveluita tunnetuimmiksi ja pyritään edistämään tämän kaltaisten palveluiden käyttöä. Olemme käyneet tiekuntien kokouksissa kertossa mahdollisuuksista ja saaneet kunnostushankkeita liikkeelle. On ollut hienoa olla mukana edistämässä tätä, Lähteenmäki sanoo.

Yksityisteiden kunnossapitoon on saatavilla avustuksia ELY-keskuksista. Metsäteiden parannuksiin tukea voi hakea Metsäkeskuksesta.  

– ELY-keskusten budjetissa on 20 miljoonaa euroa yksityisteille. Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueelle tästä kertyy noin miljoona euroa. Siltojen kunnostukset ovat etusijalla ja niille myönnetään myös parempaa tukea. Metsäteiden rahoitus on toistaiseksi riittänyt kaikkiin vaatimukset täyttäviin hankkeisiin. Tuki on 50% perusparantamiseen ja 30% uuden tien rakentamiseen.  

Lähteenmäki korostaa, että korjausvelka on niin valtion kuin yksityistenkin teillä on kasvanut sen verran suureksi, ettei rahaa löydy mitenkään niin paljon kuin tarvittaisiin.

– Tiekuntien on tärkeää toimia aktiivisesti ja talkootyöllä on edelleen suuri merkitys. Hyvällä kunnossapidolla voidaan pidentää tien elinkaarta tuntuvasti. Tiedossani on 60-luvulla rakennettuja teitä, jotka on ahkeralla kunnossapidolla pidetty kunnossa ilman perusparannuksia.
 

Koulutuksista hyvää palautetta, verkottaminen avainasemassa

Yksityistielaki uudistui vuoden 2019 alussa. Hankkeella koulutetaan tiekuntia myös hallintopuolen muutoksista. Lähteenmäen järjestämiin vajaan 30 tieiltaan ja koulutukseen on vuoden aikana osallistunut yhteensä noin 1500 ihmistä. Parhaimmillaan osallistujia on ollut jopa 150 kerralla.

– Tilaisuuksissa on käyty läpi yksityistielakia ja muutoksia, tiekunnan hallintoa, tieyksiköintiä sekä perusparannusta, esimerkiksi mistä voi saada avustuksia ja miksi perusparannukset ovat tärkeitä. Toimijat ovat saaneet esitellä itsensä, olemme pyrkineet käymään avointa keskustelua, Lähteenmäki kertoo.

– Koulutustilaisuuksista on tullut hyvää palautetta. On hyvä, että etenkin tiekuntien kirjanpidosta vastaavia luottamushenkilöitä on ollut paljon mukana. Mukana on ollut myös tieosakkaita, jotka eivät koskaan ole käynet tiekokouksissa. Heidän käsityksensä tiekunnasta ja tiemaksuista on muuttunut täysin, kun he ovat saaneet tietoa tiekunnan toiminnasta. Tilaisuudet ovat olleet itsellekin antoisia. On päässyt pohtimaan ratkaisuja aitoihin tapauksiin.

Tavoitteena on, että palveluiden tarjoajat ja ostajat löytäisivät toisensa jatkossa helpommin. Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa on juuri otettu käyttöön rekisteri, joka yhdistää tiekunnat, tieisännöitsijät sekä kunnossapitoa tekevät yritykset. Tienhoito.fi on Suomen metsäkeskuksen hallinnoima alueellinen yksityistiesivusto.

– Maanmittauslaitokselta olemme saaneet karttapohjan, ja meidän tehtävämme olisi saada yksityiset tiekunnat syöttämää tietonsa rekisteriin. Metsätietolain mukaan kaikilta on saatava suostumus, joten emme voi itse syöttää tuntemiemme tiekuntien tietoja.  Rekisteri on alun perin luotu Pirkanmaalla, mutta sen käyttöä laajennetaan pikkuhiljaa. Kun eri osapuolet ovat perillä siitä, kuka missäkin toimii, voidaan olla helpommin yhteydessä, kun esimerkiksi pitää järjestellä puukuljetuksia, Lähteenmäki kuvaa.
 

Haasteina tieisäntien puute ja nukkuvat tiekunnat

Suomen tieisäntien tiedot on koottu myös tieyhdistys.fi -sivulle. Hankealueella toimii noin 30 tieisäntää, joita on kontaktoitu hankkeessa.

– Meillekin tulee kyselyitä tiekunnilta, kuka tekisi yksiköintejä. Alueellisia aukkoja on, ja osaajista on suuri pula. Monella on jo riittävästi töitä. Työ on monelle sivutoimista, monella on esimerkiksi maatalousyritys. Syksyn aikana on valmistunut kolme uutta tieisäntää alueellemme. He kaikki ovat päässeet esiintymään kotipaikkakuntansa yksityistieiltaan.

Haasteeksi Lähteenmäki kokee osaltaan yksityisteiden hallinnon. Vain kolmannes yksityisteistä on järjestäytynyt tiekunnaksi. Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueella tiekuntia on noin 8000. Tiekunta toimii yhdistyksen tavoin, mutta juridisesti se ei ole sitä. Tiekuntaa johtaa hoitokunta tai pienemmillä teillä johdossa saattaa olla vain yksi henkilö, niin kutsuttu toimitsijamies.

– Järjestäytymätön tie ei voi tehdä sitoumuksia ilman kaikkien osapuolien suostumusta. Joskus tällainen toimii ja toisinaan syntyy vapaamatkustajia, jotka eivät osallistu tien hoitoon. Suurempien yksityisteiden osalta tilanne on melko hyvä, mutta lyhyet tiet, joilla on vähän osakkaita passivoituvat helposti. Jonkin ajan kuluttua osakkaat eivät edes tiedä onko tielle perustettu tiekuntaa. Metsäteillä voi olla tapauksia, ettei tiekokouksia ole pidetty koskaan.

Yhdellä tiellä voi olla useampiakin tiekuntia. Kuntien ja kylien rajat vaikuttavat monesti tähän. Lähteenmäki korostaa, että tien tehokkaan hallinnon ja kunnossapidon järjestämiseksi tiekuntien tulisi olla suurempia kokonaisuuksia.

– Uusi yksityistielaki mahdollistaa tiekuntien muutokset varsin helposti. Yhdistymällä voitaisiin saada konkreettisia säästöjä esimerkiksi aurauspalveluista, kun jokaisen tiekunnan ei tarvitsisi hankkia urakoitsijaa omalla sopimuksella samalle tielle.  Periaatteessa yhden kylän tiet voisivat olla samaa tiekuntaa.

Lähteenmäen mukaan uusi yksityistielaki voi myös vieraannuttaa tiekuntia, joka saattaa johtaa passivoitumiseen.

– Vanhat vetäjät evät enää omaksu uuden lain vaatimuksia. Tällaisia tapauksia on tullut joitakin vastaan. Hankkeen koulutuksilla on pyritty saamaan uuden lain omaksuminen mahdollisimman helpoksi ja joustavaksi. Ryhmäneuvontatilaisuuksien lisäksi olemme puhelimen ja sähköpostin avulla antaneet henkilökohtaista neuvontaa tiekuntien ongelmiin lähes 300 kertaa.

Lounais-Suomen yksityistiet -hanke:

Hankkeella tähdätään yksityisteiden hoidon tason ja perusparannusten lisäämiseen. Tiekuntia avustetaan ja aktivoidaan tehokkaampaan tienpitoon.
Toteuttaja/hallinnoija: Suomen Metsäkeskus
Projektipäällikkö: Petri Lähteenmäki
Hankeaika: 4/2018-2/2021
Rahoittaja: Satakunnan ja Varsinais-Suomen ELY-keskukset EU:n maaseuturahastosta
Lue lisää hankkeesta metsäkeskuksen sivuilta.
Lisätietoa avustuksista ELY-keskuksen avustuksista yksityisteiden parannuksiin   
 

Juttu on osa ELY-keskuksen maaseuturahaston rahoittamien kehittämishankkeiden projektipäälliköiden haastattelusarjaa. Tekstin on kirjoittanut Mimmi Virtanen.
Haastattelu on tehty vuoden 2019 puolella.