Harjuksen historia ja nykytila

• 1900-luvun ammattimainen harjuskalastus johti osaltaan kantojen taantumiseen

  Järvi- ja jokikutuista harjusta on esiintynyt luontaisesti lähes koko Saimaan ja Pielisen alueella. Vahvat harjuskannat mahdollistivat 1900-luvun alkupuolella jopa ammattimaisen kalastuksen. Liiallinen kalastus johti osaltaan kantojen taantumiseen.

  Nykyisin tietoa harjuksen kalastuksesta ja saaliista on Vuoksen vesistöalueelta vähän. Vaikka harjuksen kalastus on nykyisin paljon vähäisempää, ei kantojen koko ole lähtenyt nousuun. Taantuminen on jatkunut niilläkin alueilla, joissa harjuksia esiintyi runsaasti vielä 2000-luvun taitteessa.

  Harjuskantojen taantuva kehitys Vuoksen vesistöalueella on jatkunut jo pitkään, eikä ole syytä olettaa, etteikö sama kehityssuunta ilman suojelu- ja hoitotoimia jatkuisi edelleen. Harjuskantojen pelastaminen on vuosi vuodelta vaikeampaa kantojen harvenemisen ja elinalueen supistumisen takia. Harjuskantojen hoitoon ja suojeluun kohdennettut resurssit ovat olleet vähäisiä.

• Lisääntymisalueiden laatu on huonontunut

  Harjuskantojen jatkuva heikkeneminen viittaisi lisääntymisalueiden laadun huononemiseen ja epäsuotuisiin muutoksiin kalaston rakenteessa. On myös mahdollista, että liiallinen kalastus heikensi harjuskantoja niin paljon, etteivät ne pysty enää toipumaan ilman hoitotoimenpiteitä.

• Harjuksen kalastuspainetta on vähennettävä ja luonnontuotantoa turvattava

  Jotta harjuskantojen elpyminen olisi mahdollista, tulisi vähäiset, luontaiseen lisääntymiseen hyvin soveltuvat alueet rauhoittaa kalastukselta, etenkin keväisin. Paikkauskollisena kalana harjus ei kestä kovaa kalastuspainetta.

  Huomattava osa Suur-Saimaan parhaista harjusalueista on norpan suojelun piiriin kuuluvilla alueilla. Tästä syystä etenkin harjukseen kohdistunut verkkokalastus ja saatu saalin on vähentynyt merkittävästi.

  Saalismäärän väheneminen johtuu todennäköisesti myös siitä, että harjusten määrätietoinen istuttaminen on lopetettu vuoden 2009 jälkeen. Eri kantojen mätiä ja harjusistukkaita ei ole ollut saatavana.

  Harjuskantojen elvyttämisen kannalta on tärkeää turvata harjuksen luontainen lisääntyminen. Keskeisiä tekijöitä lisääntymisen onnistumisessa ovat kutualueiden laatu sekä mätiin ja pieniin poikasiin kohdistuva saalistus.

  Mädin ja poikasten kuolleisuutta on todennäköisesti mahdollista vähentää kutualueita kunnostamalla. Tällöin ensimmäinen vaihe kunnostusten suunnittelussa on kutualueiden tämänhetkisen kunnon arvioiminen niillä alueilla, missä harjuskantaa halutaan elvyttää. Lisääntymis- ja elinalueiden laadun arvioinnissa on otettava huomioon muun muassa alueen sijainti, alueen laajuus, lähiympäristö, pohjan puhtaus, pohjakivikon kokojakauma ja kutusoraikkojen määrä.

• Lähteet

  • Sundell P. 2008: Etelä-Saimaan harjuskannan tila ja tulevaisuus. Jyväskylän yliopisto, ympäristöntutkimuskeskus. Raportti 150/2008: 1-25, +liitteet.
  • Turunen T., Halonen J. & Hämäläinen E. 1999: Pielisen järviharjuskannan tila v .1998. Pohjois-Karjalan TE-keskus, Kalatalousyksikkö, Joensuu. 
  • Vuoksen vesistöalueen harjustoimikunta, Korhonen Juuso ja Valkonen Niilo: Vuoksen vesistöalueen harjuskantojen toimenpideohjelma. Pohjois-Savon ELY-keskus 62/2021