Navigointivalikko
Tiedotearkisto

Tiedotearkisto

Tiedotearkistossa on vanhasta ely-keskus.fi-järjestelmästä siirretyt kaikkien virastojen tiedotteet (1.1.2010-16.4.2013). Näissä arkistotiedotteissa aluevalinta ja tiedotteissa olevat liitetiedostolinkit eivät toimi.

TIEDOTEARKISTO
null Vieraslajit uhkaavat Uudenmaan luonnon monimuotoisuutta

Vieraslajit ovat eläin- tai kasvilajeja, jotka ihminen on tahallisesti tai tahattomasti tuonut alueelle, joka ei ole niiden luonnollinen elinympäristö. Suomessa esiintyy noin 650 vieraslajia ja uusia vieraslajeja löydetään jatkuvasti. Ne leviävät yleensä helposti ja uhkaavat luontomme monimuotoisuutta. Uudellemaalle on päätynyt tiheän asutuksen ja kauttakulun takia erityisen paljon vieraslajeja.

"Haitallisten vieraslajien torjunta on hidasta, hankalaa ja kallista. Paljon helpommaksi tulee ehkäistä niiden leviäminen luontoon jo etukäteen. Jokainen tontin omistaja ja kotipuutarhuri voi vaikuttaa luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen suosimalla kotoperäisiä lajeja, " toteaa Uudenmaan ELY-keskuksen ylitarkastaja Leena Eerola.

Vieraslajit vievät elintilaa alkuperäisiltä lajeilta ja muuttavat elinympäristöjä ja voivat aiheuttaa merkittävää vahinkoa luonnolle, ihmisten terveydelle ja alueiden virkistyskäytölle. Esimerkiksi Hangon Furuvikissä kurtturuusu on aiheuttanut umpeenkasvua monilla hiekkarannoilla. Uudenmaan ELY-keskus haluaa kiinnittää asiaan erityistä huomiota nyt, kun vietämme YK:n julistamaa kansainvälistä luonnon monimuotoisuuden teemavuotta.

Maa- ja metsätalousministeriössä on valmisteilla valtakunnallinen vieraslajistrategia.
"Jatkossa myös Uudellemaalle tulisi ehdä oma suunnitelmansa vieraslajien torjumisesta. Toistaiseksi työn käynnistämisestä ei ole sovittu. Työssä voisi olla mukana ainakin Uudenmaan ELY-keskus sekä maakunnan liitto," Leena Eerola kertoo.

Havainnot vieraslajeista luonnossa voi ilmoittaa Luonnontieteellisen keskusmuseon ylläpitämään Hatikka -havaintopäiväkirjaan osoitteessa www.hatikka.fi. Tiedot eri lajien levinneisyydestä Suomessa löytyvät Kasviatlaksesta osoitteesta www.luomus.fi/kasviatlas.

Suurin osa vieraslajeista on kasveja. Seuraavassa on kuvattu yleisimpiä Uudellamaalla esiintyviä vieraslajeja. Lisätietoja löytyy Suomen ympäristökeskuksen sivuilta www.ymparisto.fi/vieraslajit.

Lisätietoja:

  • Ylitarkastaja Leena Eerola, Uudenmaan elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskus, p. 040 517 3414, etunimi.sukunimi(at)ely-keskus.fi

Uudenmaalla maalla esiintyviä vieraslajeja

Tiedotteen kuvat on tarkoitettu tiedotusvälineiden käyttöön
Kuvaaja Leena Eerola, Uudenmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus. Kuvaajan nimi mainittava kuvaa käytettäessä.

Komealupiini

Hernekasveihin kuuluva komealupiini on lähtöisin Pohjois-Amerikasta. Laji on levinnyt rauta- ja maanteitä pitkin koko Etelä- ja Keski-Suomeen. Pääasiassa siemenistä lisääntyvä komealupiini leviää erittäin tehokkaasti ja muodostaa laajoja, muita kasveja tukahduttavia kasvustoja. Teiden ja ratojen varsien lisäksi laji voi levitä myös alkuperäiseen luontoon; metsiin ja niityille. Lisäksi komealupiini sitoo typpeä ilmasta rehevöittäen kasvupaikkaa tehden sen ketokasveille epäsuotuisaksi. Ketokasvien taantuminen vähentää myös niitä ravintokasveinaan käyttäviä hyönteisiä. Laajat komealupiinikasvustot ovat myös maisemallisesti yksipuolisia.

Komealupiinin kukintojen katkaiseminen ennen siementen kypsymistä hillitsee kasvin leviämistä uusille kasvupaikoille. Pieniä kasvustoja voi kaivaa juurineen ylös ja laajempia kasvustoja voi niittää. Torjunta edellyttää vuosien työtä.

Jättiputket

Sarjakukkaisiin kuuluvat suurikokoiset jättiputket ovat kotoisin Kaukasiasta, josta ne on tuotu puutarhakasveiksi. Luontoon karanneet jättiputket voivat muodostaa laajoja kasvustoja, jotka tukahduttavat alleen alkuperäisen kasvillisuuden ja eläimistön. Jättiputkilla on suuri siementuotanto ja hyvä leviämiskyky. Pitkään itämiskelpoisina säilyvät siemenet muodostavat siemenpankin ja ne voivat levitä myös vesistöjä pitkin uusille kasvupaikoille. Ihmisille vaarallisten jättiputkien kasvineste voi aiheuttaa auringon uv-säteilyn vaikutuksesta iholle palovamman kaltaisia ihovaurioita. Lapset tuleekin pitää poissa jättiputkien lähistöltä. Pienet kasvustot voidaan poistaa kitkemällä, mielellään ennen kukintaa. Torjunta edellyttää aina suojavarusteiden käyttöä, laajojen kasvustojen torjunta on ammattilaisten työtä.

 Kurtturuusu

Tyynen valtameren rannoilta kotoisin oleva kurtturuusu on voimakkaasti leviävä ja kestävä merenrantakasvi, jota on Suomessa käytetty moottoriteiden keskikaistojen koristamiseen. Kurtturuusu on levinnyt lintujen mukana Itämeren rannoille, joille se on hyvin sopeutunut. Rannoilla se muodostaa laajoja ja tiheitä kasvustoja, jotka vievät elintilaa alkuperäiseltä merenrantalajistolta. Kurtturuusu on aiheuttanut umpeenkasvua mm. monilla Hangon hiekkarannoilla. Umpeenkasvu vähentää myös merkittävästi rantojen maisema- ja virkistyskäyttöarvoja.

Hangon Kolavikenin ns. luontotyyppialueelle ja Furuvikin luonnonsuojelualueelle on tehty hoitosuunnitelmat ja rannoilta on koneellisesti poistettu ruusukasvustoja. Koneellisen poiston jäljiltä hiekkaan jäi runsaasti juurakoita, joiden poistamiseen on järjestetty Furuvikin alueella talkoita yhteistyössä Hangon ympäristöyhdistyksen, Hangon kaupungin, Uudenmaan ympäristökeskuksen (nykyinen ELY) ja Suomen ympäristökeskuksen kanssa. Raivaustyötä tulee kuitenkin jatkaa, jotta rannat säilyvät avoimina elinympäristöinä monille uhanalaisille ja harvinaisille hiekkarannan kasvi- ja eläinlajeille.

Jättipalsami

Himalajan rinteiltä Intiasta kotoisin oleva jättipalsami on tuotu maahamme koristekasviksi. Jättipalsami on nykyään levinnyt monin paikoin luontoon, jossa se valtaa tehokkaasti muun kasvillisuuden elintilaa. Varsinkin rehevillä ja kosteilla kasvupaikoilla vesistöjen rannoilla tapaa laajoja kasvustoja. Jättipalsami voi syrjäyttää esim kotoperäisen lehtopalsamin samalta alueelta. Jättipalsami on yksivuotinen ja siemenistään tehokkaasti lisääntyvä. Jättipalsamin tärkein torjuntakeino on estää uusien siemenien syntyminen.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys on järjestänyt Helsingissä useita talkoita jättipalsamin hävittämiseksi.

Rohtoraunioyrtti

Lemmikkikasveihin kuuluvaa rohtoraunioyrttiä on Suomessa viljelty rohdoskäyttöön ja koristekasviksi. Viljelyn jäljiltä lajia esiintyy jäänteenä ja karkulaisena Etelä- ja Keski-Suomessa, jossa se on melko yleinen asumusten ympäristössä ja luonnontilaisillakin alueilla niityillä ja rannoilla. Rohtoraunioyrtin kukkien väri vaihtelee kellanvalkoisesta sinipunaiseen. Monivuotinen kasvi levittäytyy isoiksi kasvustoiksi, joita on hankala pitää kurissa.

Japanintatar

Itä-Aasiasta kotoisin oleva kiertotattariin kuuluva japanintatar on nopeakasvuinen ja helposti leviävä puutarhakasvi. Se muodostaa juurakkonsa avulla tiheitä ja laajoja kasvustoja. Oksan- tai juurenkappaleesta syntyy uusi kasvusto ja siksi tatar leviää helposti mm. puutarhajätteiden mukana. Japanintatar valloittaa lähiympäristönsä ja tukahduttaa muut lajit. Se onkin listattu maailman 100 pahimman vieraslajin joukkoon ja sen kasvustojen torjunta on työlästä. 

Etelänruttojuuri

Asterikasveihin kuuluva monivuotinen etelänruttojuuri on kotoisin itäisestä Euroopasta ja Länsi-Aasiasta. Kasvi on tuotu meille koristekasviksi ja rohdoskäyttöön. Lajin kukintoverso kehittyy keväällä ennen lehtiä. Kukintojen kadottua lehdet kasvavat valtavan suuriksi peittäen maan tiheänä kasvustona. Etelänruttojuuri leviää helposti juurakon paloista, joita kulkeutuu maansiirtojen ja veden mukana. Laji kasvaa viljelyjäänteenä ja
-karkulaisena ojanvarsilla, rannoilla, puistoissa ja joutomailla.

Keltamajavankaali

 Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva suurikokoinen keltamajavankaali kuuluu vehkakasveihin. Koristekasviksi tuotu laji kelpuuttaa luonnossa kasvupaikakseen monenlaisia kosteita tai märkiä elinympäristöjä; soita, puronvarsia ja järvenrantoja. Keltamajavankaali voi muodostaa laajoja kasvustoja, jotka tukahduttavat muun kasvillisuuden. Siemenet voivat levitä puronvarsia pitkin pitkiä matkoja. Uudellamaalla on tiedossa vain pari kasvupaikkaa luonnossa. Pienet taimet on helppo kitkeä pois, mutta niitä on vaikea löytää muun kasvillisuuden joukosta.

Lisätietoja
Julkaisupäivä
13.7.2010
Luokitukset

Alueellista tietoa