Navigointivalikko
Tiedotteet 2015

Tiedotteet 2015

Tiedotteet 2015

Mikkelin lähivesillä poistettiin 57 tonnia särkikalaa tehopyynnillä (Etelä-Savon ELY-keskus)

Mikkelin alapuolisella Saimaalla, Siikasalmeen asti ulottuvalla alueella, pyydettiin kevään poistokalastuksessa yhteensä 57 000 kiloa särkikalaa. Särkikalojen osuus kokonaissaaliista oli yli 90 %, joka on merkki rehevöityneestä vesialueesta. Keskikokoisten ahventen ja muiden petokalojen määrä oli varsin vähäinen, joten petokalat eivät pysty pitämään kurissa särkikalojen suurta biomassaa.

Pyynti tehtiin 12 rysällä rannan tuntumasta. Saalis toimitettiin turkistarhojen käyttöön. Petokalat (hauki, kuha, made, taimen, kookas ahven) ja lohikalat (siika) vapautettiin. Tehopyynti kesti oletettua kauemmin kevään kylmien sääolojen takia. Kalastus käynnistyy uudelleen ensi keväänä jäiden lähdettyä. Kalastuksen toteutti Vendace Ky ja tilaajana oli Etelä-Savon ELY-keskus.

Saalis särkikalavaltaista, petokalojen osuus vähäinen

Suurimmat saaliit saatiin Annilanselältä (16 tonnia) ja Kyyhkylänselältä (14 tonnia). Launialanselältä poistettiin kalaa noin 6 tonnia, Mustaselältä 4 tonnia ja Pappilanselältä 3 tonnia. Saaliista kolme neljäsosaa eli 42 tonnia oli särkeä ja noin viidesosa eli 11 tonnia lahnaa. Muita saalislajeja oli salakka (6 %), kuore, ahven ja kiiski. Särki ja erityisesti lahna olivat saalisnäytteiden perusteella pienikokoista.

Ahvenen sekä muiden petokalojen vähäisyyttä Mikkelin alapuolisella Saimaalla voidaan pitää huolestuttavana, ja tämä on merkki vesialueen rehevöitymisestä. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että petokalat eivät pysty säätelemään erityisesti särkikalojen biomassaa. Särjen ja lahnan yhteenlaskettu osuus saaliista oli yli 90 %, joka kertoo vinoutuneesta kalarakenteesta. Esimerkiksi ahventa saatiin enemmän vuonna 2015 tehdyssä pyynnissä. Kymmenen vuotta sitten lahnan biomassa oli suurin ja särjen toiseksi suurin.

Laskennallinen saalistavoite koko vesialueelle on 105 kg hehtaaria kohden. Ensimmäiselle kalastusvuodelle asetettu tavoite (60 kg/ha) täyttyi tämän kevään kalastuksessa. Tehopyynnin seurauksena järvestä poistui fosforia vajaat 500 kg, kun esimerkiksi Mikkelin Kenkäveronniemen jätevedenpuhdistamon vesistökuorma fosforin osalta on keskimäärin noin 1 400 kg vuodessa.

Tavoitteena parantaa vedenlaatua ja kalaston rakennetta

Tehopyynti oli osa kolmivuotista poistokalastushanketta, jossa vuosien 2015-2017 aikana keväisellä rysäpyynnillä on tavoitteena poistaa yhteensä 155 tonnia kalaa. Kalastuksen kustannukset katetaan jätevedenpuhdistamon kalatalousmaksuista kertyneillä varoilla (37,5 %). Muita rahoittajia ovat Mikkelin kaupunki (25 %), Etelä-Savon ELY-keskus (25 %) ja Mikkelin kalastusalue (12,5 %).

Tehokalastuksen avulla pyritään pitkällä aikavälillä parantamaan Siikasalmen yläpuolisen alueen vedenlaatua ja kalaston rakennetta. Tavoitteena on poistaa kaloihin sitoutunutta fosforia ja parantaa tyydyttävässä luokassa olevan vesialueen tilaa. Vesialueen tilaa heikentää lähinnä liiallinen rehevyys, jota ilmentävät muun muassa korkeat ravinnepitoisuudet. Rehevöitymisen seurauksena syvänteet kärsivät happiongelmista erityisesti kesäaikana. Tehokalastuksella vaikutetaan myös järven ravintoverkon rakenteeseen ja hidastetaan järven sisäistä ravinnekiertoa. Tavoitteena on, että särkikalojen osuus vähenee, petokalojen osuus kasvaa ja lohikalojen elinolosuhteet paranevat.

Uusi jätevedenpuhdistamo vähentää kuormitusta

Hankkeen tavoitteiden saavuttamisen ja vaikutusten pysyvyyden kannalta merkittävin uhkatekijä on ulkoinen kuormitus. Valuma-alueelta tulevaa ravinnekuormitusta tulisi pystyä pienentämään nykyisestä. Merkittävimpänä toimenpiteenä on uuden jätevedenpuhdistamon rakentaminen Metsä-Sairilaan. Nykyaikaisen tekniikan avulla pystytään vähentämään asumajätevesien aiheuttamaa kuormitusta nykytasosta. Lisäksi tarvitaan muun muassa maatalouden vesiensuojelun edistämistä valuma-alueella, haja-asutuksesta syntyvän kuormituksen vähentämistä sekä hulevesikuormituksen hallintaa.

Tavoitteiden saavuttamisen kannalta olisi tärkeää, että vesialueen omistajat olisivat osaltaan valmiita sitoutumaan järven hoitotoimiin. Rikkonaista vesialueiden omistusta tulisi yhtenäistää. Osakaskuntien ja järjestäytymättömien vesialueiden yhdistäminen laajemmiksi kokonaisuuksiksi toisi etuja vesiensuojelun lisäksi kalavesien hoidon järjestämistä ajatellen.

Lisätietoja:

Erikoissuunnittelija Juho Kotanen, Etelä-Savon ELY-keskus, p. 0295 024192, juho.kotanen(at)ely-keskus.fi


Alueellista tietoa