Suojavyöhykkeiden määrä kasvanut Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa, mutta kohdentuminen heikkoa (Varsinais-Suomi, Satakunta)
Suojavyöhykkeiden perustaminen ravinnekuormituksen kannalta kriittisille peltolohkoille on tehokas tapa vähentää vesistöjen ravinnekuormitusta. Parhaimmat hyödyt suojavyöhykkeistä saadaan kaltevilla tai tulvaherkillä vesistöihin rajoittuvilla peltolohkoilla. Vuoden 2015 ympäristösitoumuksen ehtojen mukaan suojavyöhykkeen voi perustaa vesistön tai valtaojan varrella sijaitsevalle pellolle. Suojavyöhykkeen leveydeksi on määritelty yli 3 m ja suojavyöhykkeellä on oltava monivuotinen, lannoittamaton ja kasvinsuojeluaineilla käsittelemätön nurmi, joka on niitettävä ja korjattava vuosittain.
Varsinais-Suomi ja Satakunta kuuluvat suojavyöhykkeiden kohdentamisalueeseen, jolla maksetaan korotettua korvausta. Tämän johdosta suojavyöhykkeiden kokonaismäärä on kasvanut huomattavasti, mutta samalla kohdentuminen vesiensuojelun kannalta kriittisimmille alueille maakuntien sisällä on heikentynyt. Vuonna 2015 toteutuneita suojavyöhykkeitä oli Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueella yhteensä 5521 peltolohkolla.
Suojavyöhykkeiden yleissuunnitelmia on laadittu 2000-luvun alusta alkaen Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa sijaitseville valuma-alueille, joissa korkeusvaihtelut tai tulvariski ovat suuria. Suojavyöhykkeiden yleissuunnitelmat perustuvat kaltevuuden ja tulvariskialueiden tarkasteluun sekä maastokäynteihin kohdealueilla. Suunnitelmissa on määritelty erikseen erittäin tarpeelliset ja tarpeelliset suojavyöhykealueet.
Kartta: Peltolohkokohtainen suojavyöhykesuunnitelma ja suojavyöhykesuunnittelualueet.pdf
Suojavyöhykesuunnitelman toteutumisprosenttien laskemista varten viiva-muotoinen suojavyöhykesuunnitelma on aluksi muutettu peruslohkokohtaiseksi suunnitelmaksi, josta on sitten laskettu toteutumisprosentteja perustuen vuonna 2015 toteutuneisiin suojavyöhykkeisiin. Suojavyöhykesuunnitelman toteutumisprosentteja on laskettu Aurajoen, Eurajoen, Halikonjoen, Hirvijoen, Loimijoen, Paimionjoen ja Ruskonjoen valuma-alueille. Toteutuneet suojavyöhykkeet kattoivat n. 20 % suojavyöhykesuunnitelmassa erittäin tarpeellisiksi määritetyistä lohkoista ja n. 14 % tarpeellisiksi määritetyistä lohkoista. Noin 37 % kaikista toteutuneista suojavyöhykelohkoista sijaitsi suojavyöhykesuunnitelman alueella. Paremmalla suojavyöhykkeiden kohdentamisella nykyinen toteutuneiden suojavyöhykkeiden määrä riittäisi kattamaan kokonaan suunnitelmassa erittäin tarpeelliset suojavyöhykelohkot ja n. 21 % tarpeellisista suojavyöhykelohkoista. Alla olevassa taulukossa arvioita suojavyöhykesuunnitelman valuma-aluekohtaisista toteutumisprosenteista.
Suojavyöhykesuunnitelmaa ei ole nykyisellään otettu riittävästi huomioon suojavyöhykkeiden kohdentamisessa ja suojavyöhykesuunnitelman täydellinen toteuttaminen vaatisi myös suojavyöhykkeiden määrän lisäämistä. Vesienhoidon tavoitteiden saavuttamiseksi kaikille suojavyöhykkeiden yleissuunnitelmissa merkityille kohteille pitäisi perustaa suojavyöhyke.
Lisätietoja
Ylitarkastaja Mikko Jaakkola, [email protected]