Pirkanmaan ELY-keskus käyttää 46 miljoonaa euroa vuodessa työllistämispalveluihin – mitä rahoilla tehdään?

Yritykset eivät saa töille tekijöitä ja samaan aikaan Pirkanmaalla on työnhakijoita, jotka ovat vailla työtä. Tätä ongelmaa ratkoo valtion aluehallinnossa ryhmä asiantuntijoita. Heihin kuuluvat työllisyysasiantuntija Petri Lehtimäki ja yksikönpäällikkö Riikka Joutsensaari Pirkanmaan ELY-keskuksessa. Lehtimäki ja Joutsensaari kertovat, mitä ELY-keskus tekee yritysten ja työnhakijoiden auttamiseksi ja paljonko se maksaa.

Pirkanmaa saa valtiolta vuodessa noin 46 miljoonan euron määrärahan käytettäväksi työllisyyden edistämiseen.

1. Mihin työllisyysmäärärahat käytetään?  

Työllisyysmäärärahojen käyttäminen eri tarkoituksiin vaihtelee vuosittain, mutta esimerkiksi vuonna 2021 niistä käytettiin noin 26 miljoonaa euroa palkkatukiin ja uusien yrittäjien starttirahaan.

Noin 17 miljoonaa euroa käytettiin ammatilliseen työvoimakoulutukseen, maahanmuuttajien kotoutumiskoulutukseen, yritysten kanssa toteutettavaan yhteishankintakoulutukseen sekä erilaisiin valmennuspalveluihin. Nämä koulutukset ja palvelut ELY-keskus ostaa oppilaitoksilta ja yksityisiltä koulutus- ja valmennusyrityksiltä sekä joissakin tilanteissa kunnilta, yhdistyksiltä ja säätiöiltä.

Lisäksi noin 3 miljoonaa euroa käytettiin muun muassa työllistäviin hankkeisiin ja yritysten kehittämispalveluihin.

2. Mihin työvoimakoulutusta ylipäätään tarvitaan, kun meillä Suomessa on paljon oppilaitoksia, ammattikorkeakouluja ja yliopistoja?

Ihannemaailmassa meillä valmistuisi jatkuvasti sopiva määrä ammattilaisia eri toimialojen tarpeisiin. Osa opiskelijoista valmistuu ja lähtee suoraan koulunpenkiltä töihin, mutta moni tarvitsee koulutusta vielä myöhemminkin. Toimialat muuttuvat ja erilaiset suhdanteet vaikuttavat työn kysyntään.

Työvoimakoulutus on tarkoitettu aikuisille, jotka tarvitsevat uuden työn ja jopa alanvaihdon. Nämä koulutuspaikat ovat varattu nimenomaan tälle kohderyhmälle ja valinnat koulutuksiin tehdään yhdessä TE-toimiston kanssa.

Oppilaitoksilla on iso homma suunnitella koulutusohjelmia, tutkintoja ja niiden rakenteita. Työvoimakoulutuksia sen sijaan voidaan suunnitella joustavasti täysin tutkinnoista ja niiden rakenteesta riippumatta. Siksi työvoimakoulutuksia saadaan aloitettua nopeasti.

Lisäksi koulutus voidaan suunnitella suoraan jonkin työnantajan tai yrityksen rekrytointitarpeeseen, jolloin koulutus on osa rekrytointiprosessia.

Oppilaitokset, ammattikorkeakoulut, yliopistot ja erilaiset koulutusyritykset ovat kyllä mukana, kun työvoimakoulutuksia toteutetaan ja suunnitellaan.

3. Onko tästä toiminnasta hyötyä?

Työvoimakoulutuksen sekä palkkatuen vaikuttavuutta seurataan tilastojen avulla. Työhallinnon tilastointi keskittyy seuraamaan niitä henkilöitä, jotka ovat työttöminä työnhakijoina tai erilaisissa palveluissa. Tilastojen mukaan noin 40 prosenttia työnhakijoista on 3 kuukautta palkkatuetun työn tai työvoimakoulutuksen päättymisen jälkeen työttömänä, ja noin 20 prosenttia on erilaisten TE-palvelujen piirissä.

Jäljelle jää noin 40 prosenttia palkkatuen tai työvoimakoulutuksen päättäneistä henkilöistä. Tilastot eivät valitettavasti kerro tarkasti, kuinka monta henkilöä heistä on työllistynyt, aloittanut koulutuksen tai siirtynyt vaikkapa työvoiman ulkopuolelle.

Vaikka työllistymistoimenpiteet eivät johtaisikaan työllistymiseen, niillä on muita yhteiskuntaa hyödyttäviä vaikutuksia. Tutkimustulokset osoittavat, että ne lisäävät osallistuvien hyvinvointia, ehkäisevät syrjäytymistä ja lisäävät osallisuutta, ja siten puolustavat paikkaansa. Työllistymispalvelujen merkitys korostuu varsinkin silloin, kun yleinen työmarkkinatilanne heikkenee ja työttömyys lähtee kasvuun.

Lisäksi pitkäaikaistutkimusten mukaan esimerkiksi ammatilliseen työvoimakoulutukseen osallistuneiden työllisyys on 5–10 prosenttia parempi kuin verrokkiryhmän, samoin vuosiansiot ovat 2 500 euroa korkeammat.

4. Kenellä on valta päättää rahoista?

Työllisyysmäärärahoja voi käyttää työvoima- ja yrityspalvelulaissa määriteltyihin palveluihin ja toimenpiteisiin. Eduskunta hyväksyy vuosittain raamit työllisyysmäärärahoille valtion budjetissa.

Valtakunnan tasolla taas työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) päättää vuosittain, paljonko työllisyysmäärärahoja kukin alue saa. Summaan vaikuttavat työttömien määrä, palveluissa olevien henkilöiden määrä, vaikeasti työllistyvien henkilöiden määrä ja jossain määrin myös määrärahojen tehokas käyttö.

Pirkanmaalla päävastuu työllisyysmäärärahojen käyttämisestä on ELY-keskuksella. Päätökset siitä, paljonko rahaa käytetään eri palveluihin ja toimenpiteisiin tehdään useiden toimijoiden yhteistyönä. Näitä toimijoita ovat Pirkanmaan TE-toimisto, Pirkanmaan alueellinen työllisyyskokeilu ja Pirkanmaan ELY-keskus. Kyse on jatkuvasta prosessista, jonka tuloksena työllisyysmäärärahat käytetään TE-toimiston ja työllisyyskokeilun asiakkaiden palveluihin.

Työllisyysmäärärahan käyttö eri palveluihin riippuu työnhakijoiden tarpeista. TE-toimiston tai työllisyyskokeilun asiantuntija määrittelee yhdessä työnhakijan kanssa, millainen palvelu edistää hakijan tilannetta tai työllistymistä parhaiten. Palvelu voi olla muun muassa koulutusta, työnhakutaitojen kertaamista, valmennuspalvelua tai palkkatuettua työtä.

Pirkanmaan työvoiman koko on 250 000 henkeä, ja 50 000 kertaa vuodessa pirkanmaalaiset ilmoittautuivat työttömiksi TE-toimistoon

Pirkanmaan työvoiman koko on noin 250 000 henkeä. Vuosittain Pirkanmaalla alkaa yli 50 000 työttömyysjaksoa. Tavoitteena tietysti on, että tätä useampi työttömyysjakso päättyy. Tilastoista tämä on todettavissa työttömyyden alentumisena.

Työttömyysluvuissa eivät ole mukana muun muassa yksinyrittäjät, joilta työtilaisuudet loppuvat, koska yrittäjät eivät ilmoittaudu TE-toimistoon työttömiksi työnhakijoiksi eivätkä saa työttömyyspäivärahaa.

Vuonna 2020 koronapandemian vaikutukset näkyivät tilastoissa. Vuonna 2020 Pirkanmaalla alkoi 88 000 työttömyysjaksoa ja päättyi 77 000. Työttömyysjaksot olivat lyhyitä, mutta niitä oli yli 70 prosenttia tavanomaista enemmän, mikä heijastui TE-toimiston ja ELY-keskuksen asiantuntijoiden työhön.

”Aina kun ihminen ilmoittautuu työttömäksi työnhakijaksi, TE-toimiston virkailija tekee hänelle haastattelun ja selvittää, miten saisi työttömyyden katkeamaan”, Petri Lehtimäki sanoo.

Sanastoa

Ammatillinen työvoimakoulutus on aikuisille tarjottava koulutus, jonka tavoitteena on edistää työllistymistä.

Valmennus on esimerkiksi työnhaku- ja uravalmennusta tai työhönvalmennusta. Työhönvalmennus on yksilöllistä palvelua, jossa työnhakijalla on oma henkilökohtainen valmentaja ja työnhakijaa avustetaan, tuetaan ja motivoidaan hänen tarpeidensa mukaan työn, koulutuksen tai työkokeilupaikan hakemisessa.

Palkkatuki on työttömän työnhakijan työllistymisen edistämiseksi tarkoitettu, työnantajalle maksettava harkinnanvarainen tuki. Työnantaja voi saada palkkatukena 30–50 prosenttia palkkauskustannuksista. Joissakin tapauksissa jopa sata prosenttia.

Starttiraha on aloittavalle yrittäjälle maksettava tuki. Sen tarkoitus on turvata yrittäjän toimeentulo aluksi, ennen kuin yritys alkaa tuottamaan rahaa. Starttiraha on 750 euroa kuukaudessa ja sitä maksetaan puoli vuotta.

Työkokeilu on mahdollisuus käydä tutustumassa työpaikkaan ilman että työntekijällä on työsuhde työnantajaan. Mahdollisuus tutustua työhön ja työnantaja opastaa ja valvoo työtä. Mahdollisuus kokeilla jotakin työtehtävää ja sopeutumista siihen esimerkiksi henkilölle, joka pohtii, hakeutuisiko jollekin alalle. Urasuunnittelun väline.

Työllistävä hanke on valtion rahoittama hanke, jolla edistetään työnhakijoiden työllistymistä. Työllisyyspoliittista avustusta maksetaan yhdistykselle tai kunnalle, joka tarjoaa matalan kynnyksen työpaikkoja vaikeasti työllistettäville henkilölle, vaikkapa yli 2 vuotta työttömänä olleille työnhakijoille. Avustus menee näiden hankkeiden vetäjien palkkoihin ja hankkeen toteuttamisesta aiheutuviin muihin kustannuksiin. Hankkeiden tarkoitus on ylläpitää ja lisätä työttömien osallisuutta yhteiskunnassa. Tällaisia hankkeita ovat esimerkiksi SPR:n Kontti-hanke Lielahdessa ja pienimuotoiset korjaus- tai valmistuspajat.

Työvoimaan kuuluvat 15–74-vuotiaat, jotka eivät ole eläkkeellä.

Työllinen on tilastoissa henkilö, joka on viikon aikana tehnyt työtä vähintään tunnin saadakseen palkkaa tai yrittäjätuloa.