Tammikuussa koettiin Lounais-Suomessa poikkeuksellinen keskitalven tulva (Varsinais-Suomi, Satakunta)
Tammikuun puolenvälin lämpimät päivät sekä vesisateet nostivat Etelä-Suomessa jokien virtaamat tulvalukemiin. Lounais-Suomen vesistöissä tulvatilanne oli monin paikoin jopa hieman vuoden keskimääräistä tulvahuippua suurempi. Poikkeuksellisen tilanteesta teki vuodenaika, koska osassa vesistöjä, mm. Loimijoella, virtaama nousi tammikuussa yli 200 kuutioon sekunnissa, mikä oli suurin lukema useaan kymmeneen vuoteen. Varsinais-Suomessa saatiin viikossa n. 50 mm sadetta ja lähes vastaava määrä vettä lumien sulamisen seurauksena. Tämä aiheutti vähäjärvisten vesistöjen nousemisen viidessä päivässä normaalista talven alivirtaamasta tulvahuippuunsa. Vesistöt laskivat lähes samassa tahdissa tulvan jälkeen alas sateiden loppumisen ja ilman kylmenemisen myötä. Vesistöissä, joissa on enemmän virtaamaa pidättäviä järviä, kuten Kiskonjoella, tulvan nousu ja lasku tapahtuivat selvästi hitaammin.
Hintsan tekokoski Raisionjoella joutui pari kuukautta valmistumisen jälkeen kovaan testiin. © Juha-Pekka Triipponen, Varsinais-Suomen ELY-keskus
Vahingot onneksi vähäisiä, Porissa uhkaavin tilanne jääpatouman vuoksi
Tulvavedet nousivat tammikuun puolivälissä monin paikoin alaville peltoalueille ja paikallisteille mm. Loimijoen, Kiskonjoen ja Sirppujoen vesistöissä. Lisäksi nopeasti noussut tulva ja siihen liittynyt jäiden liikkeellelähtö aiheutti eroosiovahinkoja jokirannoilla sekä ravinnekuormituksen voimakasta lisääntymistä. Tulva aiheutti kovan kestävyyskokeen myös hiljattain valmistuneille ja käynnissä oleville vesistökunnostuskohteille mm. Raisionjoen ennallistamishankkeen alueella ja Perniönjoella Perniön keskustan alueella viime vuonna kaivetuille ja vielä kasvipeitteettömille tulvatasanteille. Tulvaeroosio aiheuttikin pientä jälkikunnostustarvetta näissä kohteissa. Perniön tulvatasanteet ovat onneksi osoittaneet toimivuutensa tulvavedenkorkeuksien hillinnässä Perniön keskustan alueella heti ensimmäisten tulvatilanteiden aikana.
Jäänlähtö 16.1.2023 Porin sillan kupeessa. © Juha Aaltonen, Varsinais-Suomen ELY-keskus
Uhkaavin tilanne tapahtui Porissa, jossa Kokemäenjoen jääkannet Harjavallan padon alapuolella lähtivät 16.1. liikkeelle ja patoutuivat joen alajuoksulle nostaen joen vedenkorkeutta Porin keskustassa muutamassa tunnissa yli puolella metrillä. Sääolosuhteet olivat tulvahuipun jälkeen onneksi suotuisat ja jääpadon vaikutus lähti vähitellen pienenemään. Mahdollinen uusi kylmä jakso aiheuttaa jatkossa hyyteenmuodostusriskiä jääkannettomassa Kokemäenjoessa ja tarpeen jääkannen uudelleen muodostamiseen Pirkanmaan säännösteltyjen järvien virtaamaa pienentämällä. Tämän vuoksi järviin tehdään parhaillaan säännöstelyvaraa reippaiden juoksutusten avulla.
Ilmastonmuutos muuttaa tulvien ajoittumista tammikuussa koettuun suuntaan
Ilmastonmuutoksen myötä tammikuussa koetut talviaikaiset tulvatilanteet tulevat yleistymään Etelä-Suomessa ja kevättulvat vastaavasti pienenemään, koska talvien leudontuessa kertyneet lumet sulavat yhä useammin jo talven kuluessa lämpimien sääjaksojen yhteydessä. Lisäksi sademäärät lisääntyvät ilmastonmuutoksen vaikutuksesta talvella. Näin vuotuiset tulvahuiput koetaan jatkossa yhä useammin talvikuukausien aikana kevään sijasta.
Jääpatoumaa ja irronnut laituri jäiden joukossa Porin keskustassa 21.1.2023. © Taina Koivisto, Porin kaupunki
Perniön keskustan tulvatasanteet tulvaveden alla 16.1.2023. © Pekka Parkkila, Varsinais-Suomen ELY-keskus