Iikka ja Erkka jatkavat Mäkijuntin tilan tarinaa: ” Pittää löytää ne omat suunnitelmat, mihin suuntaan tila kehittyy”

 

Seitsemän vuotta sitten veljekset Erkka ja Iikka Juntti saivat käsiinsä pian 260-vuotiaan sukutilan ohjat. Toki tilan töihin on kasvettu ihan lapsesta saakka traktorissa istuen ja tilan töissä mukana kulkien.

– Aina näitä hommia on molemmat tehny, mutta perusmaataloustöitten lisäksi paperijutut ja semmoset tulivat uutena siihen. Kyllä niihinki nyt alkaa olla jo aika tottunu, Iikka kertoo.

– Ko jatkaa toisen työtä niin pittää löytää ne omat suunnitelmat, että mihin suuntaan tila kehittyy, Iikka jatkaa. – Se hakkee uomia siinä alussa, mutta nyt tuntuu jo aika selkeältä.

Erkalla ja Ilkalla on tilalla selkeä työnjako. Iikka hoitaa karjan ja paperihommat, Erkka pelto- ja konehommat. Lisäksi molemmat tekevät navettatöitä. Tilalla on tällä hetkellä 135 lypsylehmää, nuorkarjaa ja vasikoita.

Maatilallisen kiireisin sesonkiaika on kesällä, kun päivittäisten töiden lisäksi tehtävänä on rehu- ja peltotyöt. Kesäaikana maanmuokkaustöissä, lietteen ajossa ja rehun korjuussa hyödynnetäänkin jonkin verran myös ulkopuolista työvoimaa.

– Paljonhan me tehtiin ennen kaikkea ite, mutta nyt on vähän lisätty urakoitsijoitten käyttöä, Iikka toteaa.

Investointeja tilan tarpeisiin

Tilalla on kehitetty toimintaa suunnitelmallisesti eteenpäin. Muutama vuosi sitten tilalle hankittiin lannanseparaattori.

– Se lähti siitä ko kuivikkeet alko olemaan kortila ja kallista, Iikka kertaa. – Aateltiin, että se parantaa pellon kasvukuntoa ja lietesäiliöön mahtuu enemmän, kun kuiva aine irrotetaan siittä.

Lannanseparaattori irrottaa lietteestä kuivan aineen, jonka voi käyttää kuivikkeena. Juntin tilalla sitä on käytetty nuorkarjalle.

Tuorein investointi tilalla on ollut lypsyrobottien hankinta. Pihatossa oli aiemmin asemalypsy, mutta lypsäjien saaminen oli hankalaa.

– Yritettiin rekrytä lypsäjiä kaiken aikaa ja kahestaan lypsettiin. Todettiin lopulta, että viisaampi laittaa robotit, ettei tarvi itteä väsyttää. Kyllä se tämän kokoisella tilalla vapauttaa paljon ja auttaa kovasti, pohtii Iikka.

Robotit ovat olleet nyt kaksi kuukautta käytössä.

– Tosi hyvin oppivat robotille – kaks viikkoa meni niin kaikki osas käyä robotilla omin päin.

Automaattiagrikaatti antaa turvaa sähkökatkon varalta.

”Pitää pystyä muuttumaan ajan hengen mukana”

Tilan jatkuvaa kehittämistä veljekset pitävät tosi tärkeänä.

– Minusta se kuuluu kaikkeen elämässä, että homma kehittyy, niin säilyy mielenkiinto, Iikka pohtii. – Pittää pystyä muuttumaan ajan hengen mukana. Ei voi jäähä sinne 1700-luvulle.

Huoltovarmuusasiat ja kotimainen ruoantuotanto ovat olleet tapetilla paljon viime vuosina. Onko se näyttäytynyt tilallisen arjessa?

– Olen saanu tosi paljo positiivista palautetta ihmisiltä, sanovat suoraan kuinka tärkeää on, että on viljelijöitä ja kotimaista ruoantuotantoa, Iikka kertoo. – On ne vähän huolissaan ruoantuotannon riittävyyestä, ko tiloja ei ole hirveän paljon, ollaan vähä harvinaisia kohta. Toki ruoan määrä pyssyy aika samana ko tilakoot kasvavat.

 

Tutustu maatalouden investointitukiin (ruokavirasto.fi) 

 

Teksti & kuvat: Tanja Ylitalo