Auton viimeinen leposija on kiertotalouden tyyssija

Autopurkamoilla toteutetaan arkista ruohonjuuritason kiertotaloutta. Yhdeksässä autopurkamossa selvitettiin tuottajavastuun kierrätystilastoja varten, kuinka paljon auton osia voidaan käyttää uudelleen ja kuinka paljon jää hyödynnettäväksi materiaalina ja energiana.

Näkyä ei voi kuvailla kauniiksi, mutta ohuen lumipeitteen alle jääneet järjestelmälliset romuautorivit ovat kieltämättä vaikuttava näky. Tamperelaisen autopurkamo Fustin pihan kautta kiertää vuosittain 500–700 autoa, joita ei enää kannata korjata. Muutaman uudehkon kolariauton kaverina on iso määrä vanhempia autoja, jotka ovat tulleet kilometriensä päähän.

"Auton tänne tuominen on monelle tunteita herättävä hetki. Siinä muistellaan, paljonko autosta on joskus maksettu ja millaisia kesälomareissuja sillä on tehty", kertoo pihalla asteleva purkamon toimitusjohtaja Juha Vähäoja.

Suomalaiset vaalivat autojaan pitkään. Liikenteessä olevien autojen keski-ikä on 13 vuotta, ja keskimääräinen romutusikä on noin 21 vuotta. Tiensä päähän tullut auto on tärkeää toimittaa viralliseen vastaanottopisteeseen, josta saa romutustodistuksen. Vain silloin voi varmistua, että verojen ja vakuutusten maksaminen lakkaa ja että auto kierrätetään asianmukaisesti.

Kierrätyskokeeseen valituista kymmenestä autosta poistettiin ja kierrätettiin nesteet, akut, renkaat, katalysaattorit sekä sellaiset osat, joille on kaupallista kysyntää. Kuva: Sabina Mäki

Varaosien kysyntä ohjaa purkamista

Fusti osallistui hiljattain yhdessä kahdeksan muun purkamon kanssa kierrätyskokeeseen, jonka tarkoituksena on selvittää romuautojen kierrätys- ja hyötykäyttöaste viranomaisraportointia varten. Kokeeseen kuuluu purkamoissa toteutettu kokeellinen osa, jossa selvitettiin osien uudelleenkäyttöä, sekä laskennallinen osa, jossa VTT laskee metallin hyödyntämisastetta.

"Kierrätys on yhteinen asia, joten koin osallistumisen velvollisuudeksi, kun sitä kysyttiin. Auton osien ja materiaalien kierrättäminen on tärkeää, ja kierrätyskoe on hyvä esimerkki kansallisesta yhteistyöstä tällä alalla", Suomen purkamoliitossakin toiminut Vähäoja pohdiskelee.

Pihan laidalla, hieman erillään muista romuautoista on kierrätyskokeeseen valitut kymmenen eri merkkejä ja vuosimalleja edustavaa autoa. Kaikista on poistettu ja kierrätetty nesteet, akut, renkaat sekä katalysaattorit. Sen jälkeen purkamon työntekijät ovat poistaneet autoista tavalliseen tapaan sellaisia osia, joille he tietävät olevan kaupallista arvoa ja kysyntää.

"Kierrätys on yhteinen asia, ja kierrätyskoe on hyvä esimerkki kansallisesta yhteistyöstä tällä alalla", Juha Vähäoja toteaa. Kuva: Sabina Mäki

"Erityisesti auton etupään osia, kuten puskureita ja lamppuja, kysytään paljon. Tästä Alfa Romeosta on irrotettu esimerkiksi puolapakettia", Vähäoja huomaa auton moottoritilaan kurkatessaan.

Toimitusjohtaja astuu halliin, jossa autoja puretaan tänäänkin yksi kerrallaan. Seinällä on nippu lappuja, joille purkamotyöntekijät ovat dokumentoineet kustakin kierrätyskokeen autosta poistetut osat sekä arvion niiden yhteenlasketusta painosta.

Kierrätys on maahantuojien vastuulla

Romuajoneuvojen kierrätyksestä huolehtiva Suomen Autokierrätys Oy koordinoi kierrätyskokeen aina viiden vuoden välein viranomaisraportointia varten. Kokeesta saatavia tietoja hyödynnetään, kun tuottajavastuuta koko maassa valvova Pirkanmaan ELY-keskus kokoaa keräys- ja kierrätystilastoja Euroopan komissiolle.

"Autojen kierrätys toimii Suomessa nykyään hyvin. Meillä on 275 virallista, romutustodistuksia tekevää vastaanottopistettä, joilla on ympäristöluvat sekä sopimukset ja tietoliikenneyhteydet Traficomiin kunnossa", kertoo Suomen Autokierrätys Oy:n toimitusjohtaja Arto Silvennoinen.

Fustin purkamotyöntekijä tekee romuajoneuvon polttoainesäiliöön reiän ja valuttaa polttoaineen pois. Kuva: Sabina Mäki

Henkilö-, matkailu- ja pakettiautojen maahantuojien perustama tuottajayhteisö huolehtii romutettujen autojen kierrättämisestä noin 200 maahantuojan puolesta. Lisäksi se organisoi sähköautojen ajovoima-akkujen kierrätyksen. Muun muassa ajoneuvojen, akkujen ja renkaiden maahantuojia koskee tuottajavastuu, mikä tarkoittaa, että valmistajien ja maahantuojien on huolehdittava käytöstä poistuvien tuotteiden keräys ja kierrätys.

"Autojen sähköistyminen tulee muuttamaan alaa ja vaikuttamaan autojen kierrätykseen. Nyt on menossa murrosvaihe, ja nähtäväksi jää, menevätkö akut pääsääntöisesti ensin uudelleenkäyttöön vai suoraan kierrätykseen, jolloin niistä kerätään arvometallit talteen", Silvennoinen toteaa.

Romuajoneuvojen tuottajavastuuta valvova Mervi Sivula Pirkanmaan ELY-keskuksesta tähdentää, että kierrättämiseen liittyvät termit tarkoittavat tilastojen kannalta hieman eri asioita. Uudelleenkäytöllä tarkoitetaan autonosien hyödyntämistä esimerkiksi varaosina, kierrättäminen viittaa materiaalin, esimerkiksi metallin kierrättämiseen ja hyödyntäminen puolestaan kattaa sekä materiaali- että energiahyödyntämisen.

Kunnianhimoisia ympäristötavoitteita

Fustin toimitusjohtaja Juha Vähäoja kertoo, että isossa kaupungissa purkamolle on niin paljon tarjontaa, että välillä yritys joutuu toteamaan, ettei pihalla ja hallissa riitä kapasiteetti. Yrityksessä odotellaankin parhaillaan rakennuslupaa uudelle hallille, jotta toimintaa voitaisiin laajentaa.

Fustin pihalla on pitkät rivit puskureita ja muita varaosia, joille on kysyntää. Kuva: Sabina Mäki

"Alalla on elinvoimaa, sillä kierrättäminen lisääntyy", Vähäojakin uskoo.

Mervi Sivula lisää, että hallitusohjelmaan sisällytettiin viime vuonna Autopurkamoliiton esitys käytettyjen varaosien kaupan edistämisestä. Tarkoituksena on perustaa Traficomin rekisterin pohjalta ajoneuvojen tietoalusta, jotta romuajoneuvoista purettuja osia saataisiin nykyistä paremmin käytettyjen osien kauppaan.

"Purkamoala näyttää uudistuvan uuden sukupolven yrittäjien myötä. Purkamoilla on kunnianhimoisia tavoitteita ja ne ovat mukana tekemässä merkittävää ympäristötyötä", Sivula toteaa kuunnellessaan Vähäojan tulevaisuudensuunnitelmia.

Kun auton rungoista on irrotettu nesteet, renkaat, akut ja varaosiksi kelpaavat osat, ne palaavat hallista pihalle odottamaan kuljetusta Kuusakoski Oy:n murskaamoon. Suomen Autokierrätys Oy on valtuuttanut Kuusakosken ja kolme muuta niin kutsuttua operaattoria käsittelemään ja murskaamaan autoista saatavat metallit.

Romuautoista varaosamyyntiin puretut vetoakselit peittävät Fustin varastossa kokonaisen seinän. Kuva: Sabina Mäki

Metallipitoisuuden laskenta tarkentaa kuvaa

Aikaisempina vuosina kierrätyskokeen yhteydessä on toteutettu myös murskauskoe, mutta tällä kertaa kokeen yhteydessä tehdään metallin kierrätysasteen laskenta, jonka Autokierrätys on tilannut VTT:ltä. Murskaamolle päätyvien autojen metallipitoisuudet määritellään autovalmistajien tietojen perusteella, ja laskennassa huomioidaan eri automerkkien metallipitoisuus painotettuna ajoneuvojen kulloisellakin markkinaosuudella.

"Sitten huomioidaan purkamoilla määritelty hyödyntämisosuus ja murskaamoilta saatava tehokkuusluku, eli se, kuinka paljon metallia saadaan talteen. Tällä uudentyyppisellä menetelmällä saadaan toivottavasti nykytilanteesta perusteellisempaa tietoa kuin pelkällä purkukokeella", toivoo tuottajavastuuta valvova Sivula.

Tiedot auttavat tarkastelemaan murskauksessa syntyvän kevytjakeen uudelleenkäyttöä, kierrätystä sekä energiahyödyntämistä ja loppusijoittamista. Tiedossa kuitenkin on, että aivan kaikkea ei saada kiertoon, vaan varsinkin isot lasit ja muovit ovat ongelma.

"Hienojakoinen pehmusteista ja tiivisteistä tuleva kevytjae, niin sanottu fluffi, on ollut ongelmallinen kierrätystä rajoittavien POP-yhdisteiden vuoksi. Murskainlaitosten prosesseja on kuitenkin kehitetty tältä osin. Metallit saadaan nyt aiempaa paremmin talteen ja fluffistakin on saatu paremmin energiahyödynnettävää", Sivula iloitsee.