Järvet
Lounais-Suomen järvien yleispiirteitä - Varsinais-Suomi ja Satakunta
Lounais-Suomessa on runsaat 1200 yli hehtaarin kokoista järveä ja lampea. Näistä runsaat 400 on pinta-alaltaan yli 10 hehtaarin kokoisia ja 65 järveä ylittää 100 hehtaarin rajan. Lounais-Suomessa on eniten järviä Kiskonjoen vesistöalueella, Vakka-Suomessa sekä Satakunnan maakunnassa. Vähäjärvisimpiä ovat Varsinais-Suomen ja Loimaan seudun savikkoalueet.
Järvet ovat tyypillisesti matalia ja lisäksi erityisesti Satakunnassa järvien pintaa on aikanaan laskettu viljelymaan lisäämiseksi ja tulvasuojelun takia. Lounais-Suomen suurin järvi on pääosin Satakunnan ja eteläpäästään Varsinais-Suomen puolella sijaitseva Säkylän Pyhäjärvi. Seuraavina kokojärjestyksessä ovat Satakunnassa Isojärvi, Karhijärvi, Sääksjärvi. Köyliönjärvi ja Joutsijärvi. Varsinais-Suomen suurimpia järviä ovat Enäjärvi ja Määrjärvi Varsinais-Suomen ja Uudenmaan rajalla sekä Painio, Kiskon Kirkkojärvi ja Iso-Kisko.
Järvien ominaisuudet perustuvat niiden valuma-alueen maaperään (turve, kivennäismaa, savi) sekä järven kokoon, syvyyteen ja veden viipymään. Turve- ja metsävaltaisilta alueilta järviin huuhtoutuu runsaasti humusta, minkä vuoksi suuri osa Suomen järvistä kuuluu humusjärvien tyyppeihin. Satakunnassa yli 50 hehtaarin järvistä lähes kaikki ovat pintavesityypiltään humusjärviä. Säkylän Pyhäjärvi on suuri vähähumuksinen järvi ja Köyliönjärvi on luontaiselta tyypiltään runsasravinteinen järvi. Varsinais-Suomessa humusjärvien määrä on selvästi pienempi: noin puolet yli 50 hehtaarin järvistä kuuluu humusjärvien tyyppiin ja kolmannes vähähumuksisiin järviin. Luonnostaan runsasravinteisia järviä on Varsinais-Suomessa enemmän, mikä johtuu alueen savisesta maaperästä.
Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueella Varsinais-Suomen itäosassa on runsaasti erityyppisiä järviä. Alueella sijaitsee lukuisia erinomaiseen ekologiseen tilaan luokiteltuja järviä, kuten Iso-Kisko ja Naarjärvi. Toisaalta alueella on myös voimakkaasti rehevöityneitä järviä, kuten Halkjärvi ja Ylisjärvi.
Paimionjoen ja Aurajoen vesistöalueilla järviä on vähän lukuun ottamatta Paimionjoen latvajärviä. Vakka-Suomen vesistöissä järvet ovat humuspitoisia johtuen alueen metsien ja soiden runsaasta määrästä. Vedet ovat väriltään ruskeita, mutta ravinnepitoisuudet ovat kuitenkin maltillisia.
Eurajoen vesistöalueesta suurin osa sijoittuu Satakuntaan. Aluetta hallitsee Säkylän Pyhäjärvi, joka on rehevöitynyt erityisesti maatalouden vaikutuksesta. Köyliönjärvi on voimakkaasti rehevöitynyt ja sitä vaivaavat jokakesäiset sinileväkukinnat. Vesistöalueen muut järvet ovat pienempiä, ja monet niistä ruskeavetisiä.
Kokemäenjoen vesistön alaosa muodostaa keskeisen osan Satakuntaa. Laajan vesistöalueen yläosan järvireiteillä on runsaasti järviä, mutta varsinaisen Kokemäenjoen sekä Loimijoen alueella järviä on vähän. Suurimmat Kokemäenjoen vesistöalueen alaosan järvet ovat Sääksjärvi, Joutsijärvi ja Palusjärvi. Myös Jämijärvi kuuluu Satakunnan suuriin järviin Kokemäenjoen vesistöalueella, ja se laskee vetensä Pirkanmaalle Ikaalisten reitille.
Karvianjoen vesistöalueella Pohjois-Satakunnassa on kolme lasku-uomaa Selkämereen. Vesistöalueella on melko runsaasti järviä. Suurin osa niistä on ruskeavetisiä johtuen suuresta suo- ja metsäalasta. Alueella on runsaasti turvetuotantoa, mikä lisää erityisesti kiintoainekuormitusta vesistöihin. Vesistön keskeisiä järviä ovat Inhottujärvi, Isojärvi, Karhijärvi, Karvianjärvi ja Siikaisjärvi.
Rehevöityminen murheenkryyninä
Lounais-Suomen järvien tilaa heikentää eniten maatalouden fosfori- ja typpikuormitus, ja myös metsätaloudesta aiheutuu vesistökuormitusta. Haja-asutuksen jätevesien mukana ravinteita päätyy vesiin edelleen monin paikoin, vaikka niiden aiheuttama kuormitus väheneekin koko ajan lainsäädännön vaikutuksesta. Erityisesti Satakunnassa turvetuotanto lisää kiintoainekuormitusta vesistöihin. Typpeä tulee järviin myös ilmalaskeumana. Asutuksen jätevedenpuhdistamoiden ja teollisuuden ravinnekuormitus järviin on nykyään enää vähäistä.
Järvissä on myös raskasmetalleja, erityisesti elohopeaa, joka kertyy ravintoketjun huipulla oleviin petokaloihin. Elohopea on peräisin pääasiassa pitkällä aikavälillä ilman kautta maahan laskeutuneesta elohopeasta, joka huuhtoutuu sadevesien mukana maalta järviin. Ongelma on suurin turvevaltaisten valuma-alueiden vesistöissä.
Järvien ekologinen ja kemiallinen tila
Vesienhoidossa pintavesien tila luokitellaan viiteen ekologisen tilan luokkaan, jotka ovat erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono. Pintavesien kemiallinen tila luokitellaan hyvään tai hyvää huonompaan luokkaan. Vesienhoidon tavoitteena on vähintään hyvä ekologinen tila ja hyvä kemiallinen tila.
Ekologisen tilan luokittelu perustuu ensisijaisesti biologisiin laatutekijöihin, joita ovat järvissä kasviplankton, päällyslevät (litoraalin piilevät), pohjaeläimet (litoraali ja syvänne), vesikasvit ja kalat. Vesimuodostuman tilaa verrataan olosuhteisiin, joissa ihmistoiminta ei ole aiheuttanut havaittavaa vaikutusta. Lisäksi tilan arvioinnissa otetaan huomioon veden fysikaalis-kemiallinen tila, etenkin kokonaisravinteet sekä hydromorfologiset tekijät, kuten esim. järven keskimääräinen talvialenema.
Järvien kemiallisen tilan uusin luokittelu perustuu pääasiassa ahvenista mitattuihin elohopeapitoisuuksiin. Mittausten puuttuessa luokittelu tehdään kaukokulkeumariskin arviona, joka pohjautuu valuma-alueen maaperän ominaisuuksiin. Riskinarvion perusteella kaikki humuspitoiset järvet, joista ei ole mitattua tietoa kalojen elohopeapitoisuuksista, on luokiteltu Suomessa hyvää huonompaan kemialliseen tilaan. Tähän joukkoon kuuluu esimerkiksi suurin osa Satakunnan järvistä. Riskinarvio perustuu siihen, että ahventen elohopeapitoisuus riippuu vedessä olevan humuksen määrästä: mitä enemmän humusta, sitä suurempi elohopeapitoisuus. Järvikalojen kohonnut elohopeapitoisuus ei kuitenkaan aina tarkoita, ettei kaloja voisi syödä, sillä elohopean raja-arvot ruokakalalle ovat korkeammat kuin kemiallisen luokituksen raja-arvot. Kalojen syöntisuositukset löytyvät Elintarviketurvallisuusviraston verkkosivuilta.
Pintavesien ekologisen tilan uusin luokittelu tehtiin v. 2019, ja luokittelua täydennettiin v. 2020 keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien osalta. Luokittelussa käytettiin vuosien 2012-2017 seuranta-aineistoja. Samassa yhteydessä tehtiin myös kemiallinen luokittelu.
Lounais-Suomessa luokiteltiin uudella luokittelukaudella yhteensä 115 järviin kuuluvaa vesimuodostumaa. Niistä Maarian allas on ainoa keinotekoinen vesimuodostuma. Lounais-Suomen järvimuodostumien lukumäärästä 52 % on erinomaisessa tai hyvässä ekologisessa tilassa ja 48 % tyydyttävässä tai sitä huonommassa ekologisessa tilassa.
Järvien ekologista tilaa pääset tarkastelemaan VESI.fi -karttapalvelun kautta.
Järvien tilaa seurataan seurantapaikoilla ja järvientarkkailupisteillä
Varsinais-Suomen ELY-keskus seuraa järvien tilaa Varsinais-Suomen ja Satakunnan maakuntien alueilla. Seurantaohjelmaan kuuluu noin 110 järveä, joista haetaan vesinäytteitä useimmiten kolmen tai kuuden vuoden välein. Suurimpia järviä seurataan vuosittain. ELY-keskuksen seurantoihin kuuluvista järvistä otetaan myös kasviplanktonnäytteitä. Järvien rantavyöhykkeen (litoraalin) pohjaeläimiä ja piileviä seurataan noin 30 järvessä. Syvännepohjaeläinten seurantapaikka on vain noin 10 järvessä, koska Lounais-Suomen järvet ovat keskimäärin matalia. Vesikasvillisuutta seurataan enintään kuuden vuoden välein muutamissa suurissa järvistä.
Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella on noin 20 velvoitetarkkailuun kuuluvaa järveä, joista valtaosa on jätevedenpuhdistamojen tai turvetuotannon vaikutusten velvoitetarkkailupisteitä. Muutama niistä on myös ELY-keskuksen seurannassa. Järvien tilan arviointiin ja luokitteluun käytetään sekä seurannan että velvoitetarkkailun tuloksia. Valtakunnallisessa sinileväseurannassa on Lounais-Suomesta mukana 14 järveä, joiden sinilevätilannetta tarkkaillaan viikoittain kesäkuusta syyskuun loppuun. Lisäksi kansalaiset voivat ilmoittaa omista sinilevähavainnoistaan, jotka on koottu Lounais-Suomen sinilevähavainnot -karttapalveluun.
Järviä säännöstellään ja vedenkorkeutta seurataan
Valtaosa Lounais-Suomen suurimmista järvistä on säännösteltyjä. Niiden vedenkorkeutta säädellään säännöstelypadoilla kulloisenkin vesitilanteen mukaan muun muassa tulvavahinkojen minimoimiseksi ja toisaalta riittävien virtaamien turvaamiseksi säännöstelylupien luparajat huomioon ottaen. Säännöstelypatoja on viime vuosina muutettu tai ollaan lähivuosina muuttamassa luonnonmukaisiksi pohjapadoiksi useissa vesistöissä. Tavoitteena on vesistön ekologisen tilan parantaminen sekä kunnossapito- ja hoitovelvoitteiden vähentäminen.
Valtion säännöstelemiä merkittävimpiä järviä ovat Säkylän Pyhäjärvi ja sopimukseen perustuen Karvianjoen vesistön isoimmat järvet. Lisäksi vesivoimayhtiöt säännöstelevät joitakin järviä. Lounais-Suomen merkittävimpien järvien ajantasaista vedenkorkeustietoa löytyy VESI.fi -karttapalvelun kautta. Samoilta sivuilta löytyvät myös vedenkorkeuksien ennusteet ja mahdolliset tulvavaroitukset.
Järviwikissä tarkempaa tietoa - myös kansalaishavainnot tervetulleita!
Järviwiki on verkkopalvelu, jonka sisältöä tuotetaan viranomaisten ja kansalaisten yhteistyönä. Sieltä löytyvät perustiedot kaikista vähintään hehtaarin kokoisista järvistä sekä valmiit työkalut, joilla käyttäjät voivat jakaa muun muassa valokuvia ja havaintoja. Järviwikistä löytyy kesäisin myös ajankohtaista tietoa vakioseurantapaikkojen sinilevätilanteesta, ja sivulle voi tallentaa myös omia sinilevähavaintoja.
Varsinais-Suomen ELY-keskus on päivittänyt Varsinais-Suomen ja Satakunnan yli 100 hehtaarin järvien tilatiedot JärviWikiin.
Päivitetty: 31.10.2023