Järvet
Lounais-Suomen järvien yleispiirteitä - Varsinais-Suomi ja Satakunta
Lounais-Suomessa on runsaat 1200 yli hehtaarin kokoista järveä ja lampea. Näistä runsaat 400 on pinta-alaltaan yli 10 hehtaarin kokoisia ja 64 järveä ylittää 100 hehtaarin rajan. Lounais-Suomessa on eniten järviä Kiskonjoen vesistöalueella, Vakka-Suomessa sekä Satakunnan maakunnassa. Vähäjärvisimpiä ovat Varsinais-Suomen ja Loimaan seudun savikkoalueet.
Järvet ovat tyypillisesti matalia ja lisäksi erityisesti Satakunnassa järvien pintaa on aikanaan laskettu viljelymaan lisäämiseksi ja tulvasuojelun takia. Lounais-Suomen suurin järvi on pääosin Satakunnan ja eteläpäästään Varsinais-Suomen puolella sijaitseva Säkylän Pyhäjärvi. Seuraavina kokojärjestyksessä ovat Satakunnassa Isojärvi, Karhijärvi, Sääksjärvi, Köyliönjärvi ja Joutsijärvi. Varsinais-Suomen suurimpia järviä ovat Enäjärvi ja Määrjärvi Varsinais-Suomen ja Uudenmaan rajalla sekä Painio, Kiskon Kirkkojärvi ja Iso-Kisko.
Järvien ominaisuudet perustuvat niiden valuma-alueen maaperään (turve, kivennäismaa, savi) sekä järven kokoon, syvyyteen ja veden viipymään. Turve- ja metsävaltaisilta alueilta järviin huuhtoutuu runsaasti humusta, minkä vuoksi suuri osa Suomen järvistä kuuluu humusjärvien tyyppeihin. Satakunnassa yli 50 hehtaarin järvistä lähes kaikki ovat pintavesityypiltään humusjärviä. Säkylän Pyhäjärvi on suuri vähähumuksinen järvi ja Köyliönjärvi on luontaiselta tyypiltään runsasravinteinen järvi. Varsinais-Suomessa humusjärvien määrä on selvästi pienempi: noin puolet yli 50 hehtaarin järvistä kuuluu humusjärvien tyyppiin ja noin neljäsosa vähähumuksisiin järviin. Luonnostaan runsasravinteiset järvet ovat painottuneet Varsinais-Suomen savimaille.
Varsinais-Suomessa Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueella on runsaasti erityyppisiä järviä. Alueella sijaitsee lukuisia erinomaiseen ekologiseen tilaan luokiteltuja järviä, kuten Iso-Kisko ja Naarjärvi. Toisaalta alueella on myös voimakkaasti rehevöityneitä järviä, kuten Halkjärvi ja Ylisjärvi.
Paimionjoen ja Aurajoen vesistöalueilla järviä on vähän lukuun ottamatta Paimionjoen latvajärviä. Vakka-Suomen vesistöissä järvet ovat humuspitoisia johtuen alueen metsien ja soiden runsaasta määrästä. Vedet ovat väriltään ruskeita, mutta ravinnepitoisuudet ovat kuitenkin maltillisia.
Eurajoen vesistöalueesta suurin osa sijoittuu Satakuntaan. Aluetta hallitsee Säkylän Pyhäjärvi, joka on rehevöitynyt erityisesti maatalouden vaikutuksesta. Köyliönjärvi on voimakkaasti rehevöitynyt ja sitä vaivaavat jokakesäiset sinileväkukinnat. Vesistöalueen muut järvet ovat pienempiä, ja monet niistä ruskeavetisiä.
Kokemäenjoen vesistön alaosa muodostaa keskeisen osan Satakuntaa. Laajan vesistöalueen yläosan järvireiteillä on runsaasti järviä, mutta varsinaisen Kokemäenjoen sekä Loimijoen alueella järviä on vähän. Suurimmat Kokemäenjoen vesistöalueen alaosan järvet ovat Sääksjärvi, Joutsijärvi ja Palusjärvi. Myös Jämijärvi kuuluu Satakunnan suuriin järviin Kokemäenjoen vesistöalueella, ja se laskee vetensä Pirkanmaalle Ikaalisten reitille.
Karvianjoen vesistöalueella Pohjois-Satakunnassa on kolme lasku-uomaa Selkämereen: Merikarvianjoki, Pohjajoki ja Eteläjoki. Vesistöalueella on melko runsaasti järviä. Suurin osa niistä on ruskeavetisiä johtuen suuresta suo- ja metsäalasta. Alueella on runsaasti turvetuotantoa, mikä lisää erityisesti kiintoainekuormitusta vesistöihin. Vesistön keskeisiä järviä ovat Inhottujärvi, Isojärvi, Karhijärvi, Karvianjärvi ja Siikaisjärvi.
Ravinteet kuormittavat järviä
Lounais-Suomen järvien tilaa heikentää eniten maatalouden fosfori- ja typpikuormitus, ja myös metsätaloudesta aiheutuu vesistökuormitusta. Haja-asutuksen jätevesien mukana ravinteita päätyy edelleen vesiin, vaikka niiden aiheuttama kuormitus väheneekin koko ajan lainsäädännön edellyttämien toimien vaikutuksesta. Erityisesti Satakunnassa turvetuotanto lisää kiintoainekuormitusta vesistöihin. Typpeä tulee järviin myös ilmalaskeumana. Asutuksen jätevedenpuhdistamoista ja teollisuudesta tuleva ravinnekuormitus Lounais-Suomen järviin on nykyään hyvin vähäistä.
Lounais-Suomen järvien raskasmetallispitoisuuksista on melko vähän mitattua tietoa, lähinnä kalojen elohopeasta. Elohopeaa kertyy etenkin ravintoketjun huipulla oleviin petokaloihin. Elohopea on pääosin peräisin pitkän aikavälin ilmalaskeumasta, joka huuhtoutuu sadevesien mukana maalta järviin.
Järvien ekologinen ja kemiallinen tila
Vesienhoidossa pintavesien tila luokitellaan kuuden vuoden välein viiteen ekologisen tilan luokkaan, jotka ovat erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono. Pintavesien kemiallinen tila luokitellaan hyvään tai hyvää huonompaan luokkaan. Vesienhoidon tavoitteena on vähintään hyvä ekologinen tila ja hyvä kemiallinen tila.
Ekologisen tilan luokittelu perustuu ensisijaisesti biologisiin laatutekijöihin, joita ovat järvissä kasviplankton, päällyslevät (litoraalin piilevät), pohjaeläimet (litoraali ja syvänne), vesikasvit ja kalat. Lisäksi tilan arvioinnissa otetaan huomioon veden fysikaalis-kemiallinen tila, etenkin kokonaisravinteet sekä hydromorfologiset tekijät, kuten esim. järven keskimääräinen talvialenema. Seurantoihin perustuvaa vesimuodostuman tilaa verrataan luokittelussa olosuhteisiin, joissa ihmistoiminta ei ole aiheuttanut havaittavaa vaikutusta.
Järvien kemiallisen tilan viime luokittelu perustuu pääasiassa ahvenista mitattuihin elohopeapitoisuuksiin. Mittausten puuttuessa luokittelu on tehty kaukokulkeumariskin arviona. Kaikki humuspitoiset järvet, joista ei ole mitattua tietoa kalojen elohopeapitoisuuksista, on luokiteltu Suomessa hyvää huonompaan kemialliseen tilaan. Riskinarvio perustuu siihen, että ahventen elohopeapitoisuus riippuu vedessä olevan humuksen määrästä: mitä enemmän humusta, sitä suurempi elohopeapitoisuus. Tähän joukkoon kuuluu mm. suurin osa Satakunnan järvistä. Hyvää huonompi kemiallisen tilan luokka ei kuitenkaan suoraan estä järven kalojen käyttöä ravintoina.
Pintavesien ekologisen tilan luokittelu tehtiin viimeksi vuonna 2019, ja luokittelua täydennettiin vuonna 2020 keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien osalta. Luokittelussa käytettiin vuosien 2012-2017 seuranta-aineistoja. Samassa yhteydessä tehtiin myös kemiallisen tilan luokittelu. Luokiteltujen järvimuodostumien (116) lukumäärästä 52 % oli tuolloin erinomaisessa tai hyvässä ja 48 % tyydyttävässä tai sitä huonommassa ekologisessa tilassa. Niiden lisäksi ainoan keinotekoisen vesimuodostuman, Maarian allaan, tila luokiteltiin välttäväksi suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. Uusi pintavesien tilan luokittelu valmistuu vuonna 2025 vuosien 2017-2023 seuranta-aineistojen perusteella.
Järvien ekologista tilaa voi tarkastella Vesi.fi-palvelussa.
ELY-keskuksen seurannat ja vesistökuormittajien velvoitetarkkailut
Varsinais-Suomen ELY-keskus seuraa noin 110 järven tilaa Varsinais-Suomen ja Satakunnan maakuntien alueilla. Vesi- ja kasviplanktonnäytteitä otetaan suurimmista seurantajärvistä vuosittain ja muista useimmiten kolmen tai joistakin kuuden vuoden välein. Järvien rantavyöhykkeen (litoraalin) pohjaeläimiä ja piileviä seurataan noin 30 järvessä. Syvännepohjaeläimiä seurataan vain noin 10 järvessä, koska Lounais-Suomen järvet ovat keskisyvyydeltään pääosin matalia. Vesikasvillisuutta seurataan enintään kuuden vuoden välein muutamissa suurissa järvistä.
Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella on noin 20 velvoitetarkkailuun kuuluvaa järveä, joista valtaosa on jätevedenpuhdistamojen tai turvetuotannon vesistövaikutusten tarkkailussa. Järvien velvoitetarkkailu kohdistuu pääasiassa vedenlaatuun. Muutama näistä järvistä on myös ELY-keskuksen seurannassa. Lisäksi kunnilla ym. tahoilla on joitakin yksittäisiä seurantajärviä. Järvien tilan arviointiin ja luokitteluun käytetään sekä seurantojen että velvoitetarkkailun tuloksia.
Valtakunnallisessa sinileväseurannassa on Lounais-Suomesta nykyisin kymmenkunta järveä, joiden sinilevätilannetta on tarkkailtu kesäkuusta syyskuun loppuun. Tiedot kerätään viikoittain.
Järviä säännöstellään ja vedenkorkeutta seurataan
Valtaosa Lounais-Suomen suurimmista järvistä on säännösteltyjä. Niiden vedenkorkeutta säädellään säännöstelypadoilla kulloisenkin vesitilanteen mukaan muun muassa tulvavahinkojen minimoimiseksi ja toisaalta riittävien virtaamien turvaamiseksi säännöstelylupien luparajat huomioon ottaen. Säännöstelypatoja on muutettu tai ollaan muuttamassa luonnonmukaisiksi pohjapadoiksi useissa vesistöissä. Tavoitteena on vesistön ekologisen tilan parantaminen sekä kunnossapito- ja hoitovelvoitteiden vähentäminen.
Valtion säännöstelemiä järviä ovat Lounais-Suomessa Säkylän Pyhäjärvi sekä sopimukseen perustuen Karvianjoen vesistön isoimmat järvet. Lisäksi vesivoimayhtiöt säännöstelevät joitakin järviä. Lounais-Suomen merkittävimpien järvien ajantasaisia vedenkorkeustietoja löytyy VESI.fi -palvelun kautta. Samoilta sivuilta löytyvät myös vedenkorkeuksien ennusteet ja mahdolliset tulvavaroitukset.
Järvi-meriwikissä tietoa järvistä - myös kansalaishavainnot tervetulleita
Järvi-meriwiki on verkkopalvelu, jonka sisältöä tuotetaan viranomaisten ja kansalaisten yhteistyönä. Sieltä löytyvät perustiedot kaikista vähintään hehtaarin kokoisista järvistä sekä valmiit työkalut, joilla käyttäjät voivat jakaa muun muassa valokuvia ja havaintoja. Varsinais-Suomen ELY-keskus on päivittänyt Järvi-meriwikiin toimialueensa yli 100 hehtaarin järvien keskeisiä seurantatietoja.
Järvi-meriwikistä löytyy kesäisin ajankohtaista tietoa valtakunnallisen sinileväseurannan vakioseurantapaikkojen sinilevätilanteesta. Sivulle voi tallentaa myös omia sinilevähavaintoja.
Päivitetty: 05.12.2024