Selkämeri
Selkämeren tunnusmerkkejä
Selkämeri on nimitys Pohjanlahden eteläosalle. Se alkaa Ahvenanmeren pohjoispuolelta ja jatkuu aina Merenkurkkuun saakka, ja muodostaa noin viidenneksen koko Itämeren pinta-alasta. Selkämeren keskisyvyys on reilu 60 metriä ja syvin, Ruotsin puolella sijaitseva kohta ulottuu lähes 300 metrin syvyyteen. Näillä sivuilla tarkastellaan Varsinais-Suomen ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluvia eli Uudestakaupungista Merikarvialle ulottuvia Selkämeren rannikkovesiä.
Selkämerellä saarivyöhyke on melko kapea tai saaria ei ole juuri lainkaan. Eteläosassa rannat ovat pääasiassa kallioisia, mutta kun siirrytään pohjoisemmaksi, alkavat kalliorannat väistyä kivikkorantojen tieltä. Luoteeseen suuntautuvat niemet ovat Selkämeren rannikon tunnusmerkki. Rannikkovedet syvenevät melko hitaasti ja esimerkiksi 30 metrin syvyys saavutetaan monin paikoin vasta 10 kilometrin etäisyydellä rannasta tai kauempana. Tavallisena talvena koko Selkämerta peittää jääkerros, vaikkakin viime talvina jäitä on usein ollut vähän.
Vuonna 2011 perustettu Selkämeren kansallispuisto on merkittävä Itämeren suojelualue. 94 000 hehtaarin kokoinen suojelualue on pinta-alaltaan neljänneksi suurin kansallispuisto Suomessa. Sen alueesta vain 2 % on maata.
Selkämerellä vesi vaihtuu hyvin ja pohjien happitilanne on parempi kuin etelämpänä
Selkämeri on vähemmän rehevöitynyt kuin esimerkiksi Saaristomeri ja muu eteläisempi Itämeri. Selkämeren ravinnekuormitus on suhteessa vesimäärään ja veden vaihtuvuuteen pienempi kuin Saaristomerellä ja suolaisuuseroista johtuva kerrostuneisuus on varsinaista Itämerta vähäisempää.
Pohja ja pohjan läheiset vesikerrokset ovat selvästi paremmassa kunnossa kuin Itämeressä keskimäärin: vesimassat pääsevät sekoittumaan syksyn ja talven aikana, ja hapekasta vettä kulkeutuu pohjalle myös syvillä alueilla. Sekoittuminen pitää huolen siitä, ettei hapettomia syvänteitä synny. Selkämerellä syvävesi säilyy yleensä hapellisena myös kesällä, minkä ansiosta pohjan fosfaatit eivät liukene takaisin veteen.
Fosfori ja typpi rehevöittävät Selkämerelläkin
Vaikka tilanne ei ole yhtä huono kuin Saaristomerellä, tuottaa rehevöityminen ongelmia myös Selkämerellä. Voimakkaimpina rehevöitymisen merkit voi nähdä jokien ja kaupunkien edustoilla. Selkämereen päätyvät ravinteet ovat pääosin peräisin maa- ja metsätalouden hajakuormituksesta, mutta myös muut lähteet kuten yhdyskuntien, haja-asutuksen ja teollisuuden jätevedet sekä kalankasvatus kuormittavat Selkämerta. Typpeä Selkämereen kulkeutuu huomattavasti myös ilman kautta.
Saaristomeri vaikuttaa myös Selkämereen
Selkämeren tilan arviointi ja seuranta
Selkämeren rannikkovedet ovat alueesta riippuen hyvässä, tyydyttävässä tai välttävässä ekologisessa tilassa. Ulommat rannikkovedet, jotka ovat monin paikoin jo melko avointa merta, on luokiteltu pääosin tyydyttävään tilaan. Edellisessä vuonna 2013 tehdyssä luokittelussa kaikki Selkämeren ulommat rannikkovedet olivat vielä hyvässä tilassa. Viime vuosina planktonlevien määrää kuvaavan a-klorofyllin määrä on Selkämeren ulommilla rannikkovesillä kasvanut. Myös sinileväkukinnat ovat lisääntyneet. Merenhoidon tuoreessa tilanarviossa Selkämeri onkin rehevöitymisen osalta luokiteltu kokonaisuudessaan heikkoon tilaan. Selkämeren kemiallinen tila on arvioitu hyvää huonommaksi johtuen polybromatuista difenyylieettereistä (PBDE). Suomen ympäristökeskuksen arvion mukaan PBDE:n ympäristönlaatunormi ylittyy kaikissa Suomen vesimuodostumissa.
Ekologisen ja kemiallisen tilan lisäksi merenhoidossa arvioidaan meriympäristön tilaa kaikkiaan 11 laadullisen kuvaajan osalta. Niistä löydät tietoa Suomen meriympäristön tila 2018 -raportista. Selkämeren ekologista ja kemiallista tilaa voit tarkastella VESI.fi -karttapalvelun kautta. Planktonlevien määrän (a-klorofylli), ravinteiden, näkösyvyyden ja pohjanläheisen veden happipitoisuuden keskiarvoja ja muutoksia Selkämerellä on havainnollistettu karttapalvelussa.
Tilaa seurataan velvoitetarkkailuohjelmilla
Selkämeren tilan seuranta Merikarvialta Uudenkaupungin vesille perustuu laajoihin velvoitetarkkailuohjelmiin. Niillä tarkkaillaan yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoiden, teollisuuden ja kalankasvatuksen kuormituksen vesistövaikutuksia ympäristölupien lupamääräysten mukaan. Ympäristöhallinnolla ei ole omia näytteenottopaikkoja alueella, vaan seurantaohjelman näytteenottopaikat kuuluvat myös velvoitetarkkailuun. Velvoitetarkkailua on täydennetty ympäristöhallinnon seurantojen lisäanalyyseillä.
Päivitetty: 31.10.2023