Järvilohen avainalueet

Järvilohen luontaiset lisääntymisalueet sijaitsevat Pielisjoessa ja sen sivuhaarassa Ala-Koitajoessa, sekä Lieksanjoessa. Järvilohen pääsy luontaisille lisääntymisalueilleen on estynyt tai lisääntymisalueet ovat suurimmaksi osaksi tuhoutuneet vesirakentamisen johdosta. Ainoastaan Pielisjoen vähäisille kutualueille (Joensuun kosket), sekä Kuurnan voimalaitoksen yhteydessä sijaitsevaan uuteen Laurinvirran lisääntymis- ja poikastuotantoalueelle järvilohi pääsee
nousemaan Saimaalta.

Aiemmin luonnontilaisena, Pielisjoen ja Ala-Koitajoen järvilohen vaellus-poikastuotannon on arvioitu olleen 400 poikasta/tuotantohehtaari/vuosi. Pielisjoen ja Ala-Koitajoen lukujen perusteella Saimaan luontaisen vaellus-poikastuotannon on siten arvioitu olleen noin 100 000 kappaletta vuotta kohti. Lieksanjoen (eli Pielisen järvilohikannan) tuotannoksi on vastaavalla tavalla arvioitu olleen noin 36 000 vaelluspoikasta vuodessa.

Pielisjoki

Luonnontilaisen Pielisjoen osuus Saimaan vuosittaisesta vaelluspoikas-tuotannosta oli arviolta 72 000 smolttia / vuosi.  

Voimalaitosten rakentamisen jälkeen suurin osa järvilohen lisääntymisalueista Pielisjoessa tuhoutui ja jäljelle jäi vain hyvin vähäinen määrä lisääntymiseen soveltuvaa koski- ja virta-aluetta. Jäljelle jääneet lisääntymisalueet sijaitsevat Joensuun kaupungin koskissa ja välittömästi Kuurnan voimalaitoksen alapuolella.

Luonnontilaisessa Pielisjoessa on arvioitu olleen järvilohen lisääntymisalueita 177 hehtaaria, joista hävisi voimalaitosten rakentamisen yhteydessä yhteensä 171 hehtaaria. Kaltimon voimalaitoksen rakentaminen tuhosi 98 ha ja Kuurnan voimalaitoksen rakentaminen 73 ha järvilohen lisääntymisalueista.

Kuva: Kuurnankoski ennen patoamista

Pielisjoen 2,4 metrin syvyinen laivaväylä ja virta-alueet ovat nykyisellään liian syviä taimenen- ja lohenpoikasten elinalueiksi. Näin ollen Pielisjoen laivaväylän ja virta-alueiden merkitys luonnonkierron läpikäyneiden poikasten tuottamisessa on lähes olematon.

Ala-Koitajoki

Luonnontilaisen Ala-Koitajoen osuus Saimaan vuosittaisesta 100 000 vaelluspoikasen määrästä oli arviolta 28 000 smolttia/vuosi.

Ala-Koitajoen 77:stä kutu- ja poikastuotantohehtaarista tuhoutui 70 ha. Pamilon voimalaitoksen rakentamisen yhteydessä vesi ohjattiin tekojärven kautta voimalaitokselle, jolloin Ala-Koitajoen uoma jäi lähes kuivilleen(minimijuoksutus 2 m3/s).

Kuva: Ala-Koitajoki vuonna 2011

Lohenpoikasten on todettu viihtyvän kovemmassa virrassa kuin taimenen-poikasten. Taimen ja lohi voivat kilpailla keskenään tilasta ja ravinnosta, jolloin lievemmän virtauksen alueella taimen hyötyy ja lohi on väistyvä osapuoli.

Ala-Koitajoen virtaaman nostamiseksi käytiin pitkä oikeudellinen prosessi
(minimivirtaamatavoite 5 m3/s). Tammikuussa 2013 korkein hallinto-oikeus vahvisti kalataloudellisten lupaehtojen muutokset kalatalousmaksujen korottamisesta, sekä lisävirtaaman johtamisesta Ala-Koitajokeen. Entisen 2 m3/s minimivirtaaman sijaan, Ala-Koitajoen vanhaan uomaan juoksutetaan vettä talvisin vähintään 4 m3/s ja kesäisin 6 m3/s.

Lieksanjoki

Lieksankosken alaosan vanhan uoman alueella pohjan rakenne soveltuisi edelleen järvilohen poikastuotantoon. Vesimäärä on kuitenkin täysin riittämätön, koska vesi johdetaan uoman sijasta Lieksankosken voimalaan. Maisemasyistä rakennetut pohjapadot ja vähäinen uomaan johdettu vesimäärä muodostavat Lieksanjoen vanhaan uomaan sarjan lampimaisia altaita, minkä vuoksi voimakasta virtausta vaativilla lohen poikasilla ei ole siellä nykyisellään elinmahdollisuuksia.

Toinen tunnettu, järvilohen alkuperäinen lisääntymiskoski oli Pankajärven alapuolinen Pankakoski-Sahakoski, joka sijaitsee noin 5 km Lieksankoskesta yläjuoksulle. Valitettavasti Pankakoski-Sahakoski on nykyisin kokonaan rakennettu ja järvilohen lisääntymisalueet on siellä tuhottu täysin myös pohjarakenteiden osalta.

Lieksanjoella on voimalaitosten yläpuolella useita vapaita koskia, joissa järvilohen lisääntyminen voisi olla mahdollista. Parhaillaan Naara-, Käpy- ja Saarikosken alueita kunnostetaan järvilohen luontaisen lisääntymisen aikaansaamiseksi. 

Muut alueet

Järvilohen lisääntymisestä on joitain yksittäisiä havaintoja muistakin Vuoksen vesistöalueen koskista, mm. Heinäveden reitiltä. Nämä yksittäiset havainnot on tehty sen jälkeen kun järvilohen esiintyminen omina kantoinaan Saimaassa ja Pielisessä oli tieteellisesti osoitettu (eli 1960-luvulta lähtien). 

Nämä alueet, joilla järvilohesta on ollut aiemmin havaintoja, ovat nykyisin tunnettu taimenen luontaisina lisääntymisalueina. Kosket ovat kokeneet monia muutoksia mm. virtaaman suhteen, ja esimerkiksi Palokin vuolas koski on kuivillaan vesivoimalaitoksen vuoksi. Vesimäärältään runsas Varkaudenkoski on niin ikään rakennettu. Heinäveden reitillä on käynnistetty selvityksiä historiallisten tietojen keräämiseksi järvilohesta ja sen esiintymisestä.

Lähteet

Kaijomaa V-M., Munne P., Piironen J., Pursiainen M. & Turunen T. 2003: Järvilohistrategia. Saimaan järvilohikannan säilymisen ja kestävän käytön turvaaminen. Maa- ja metsätalousministeriö. Kala- ja riistahallinnon julkaisuja 66. sekä Pohjois-Savon ELY-keskus