Järvilohen historia ja nykytila

• Järvilohi on Atlantin lohen muoto

  Järvilohi on Atlantin lohen muoto, joka jäi eristyksiin sisävesiin jääkauden jälkeisten geologisten tapahtumien seurauksena.

  Suomessa on esiintynyt kaksi järvilohikantaa, toinen Saimaalla, toinen Pielisellä. Järvilohemme ovat olleet muista lohikannoista erillään hyvin pitkään.

  Saimaan järvilohen geneettinen perimä on muovautunut vuosituhansia kestäneen maantieteellisen eristäytyneisyyden aikana ja on siten hyvin ainutlaatuinen.

• Voimalaitokset tuhosivat lisääntymisalueet

  Saimaan järvilohikannan luontaista elinkiertoa ja lisääntymistä ovat varjostaneet useat, ihmisen toimintaan liittyvät uhkatekijät viimeisen sadan vuoden aikana.

  Aluksi puunuitto, uittoperkaukset sekä muu vesistö-rakentaminen vaikeuttivat järvilohen lisääntymistä.

  1950-luvulla alkanut voimalaitosten rakentaminen Pielisjoessa ja Koitajoessa esti lopullisesti kutukalojen nousun jokiin sekä tuhosi lisääntymisalueet miltei kokonaan.

  Lisäksi Saimaan järvialtaissa tapahtunut kalastus ja kalastuspaineen kasvu 1950-luvulta lähtien ovat entisestään vaikeuttaneet järvilohen asemaa.

  Pielisen järvilohikanta menetettiin kokonaan jo ennen 1970-lukua Lieksanjoen voimalaitosten rakentamisen seurauksena.

• Saimaan järvilohi ei selviä tällä hetkellä ilman ihmistä

  Elvytystoimien avulla Saimaan järvilohikanta on toistaiseksi onnistuttu pelastamaan sukupuutolta.

  Ensimmäiset emokalapyynnit tehtiin jo 1940-luvulla, jolloin kudulle nousevia järvilohia pyydettiin sukutuotteiden hankkimiseksi.

  Ensimmäisiä laitosemokaloja alettiin kasvattaa kuitenkin vasta 1960-luvun lopulla, jolloin laitosmädin tuotanto käynnistyi. Saimaan järvilohen säilyminen alkuperäisenä ja sekoittumattomana kantanaan on ollut 1970-luvun alusta lähtien täysin vesiviljelyn ja istutusten varassa.

  Saimaan järvilohikantaa siirrettiin kalanviljelylaitosten emokalastoista Pielisen alkuperäisen menetetyn kannan tilalle. 

• Uhkia ja mahdollisuuksia

  Järvilohikannan hoidon tärkein tavoite on luontaisen elinkierron elvyttäminen. Entisillä lisääntymisalueilla on tehty merkittäviä koskialueiden kunnostuksia, joilla tähdätään järvilohen luontaisen elinkierron ja lisääntymisen palauttamiseen. Pielisjoki ja Lieksanjoki ovat myös kansallisen kalatiestrategian kärkikohteita.

  Nykyisin järvilohikantoja pidetään yllä jatkuvin istutuksin. Suurimmat uhat järvilohen tulevaisuudelle ovat jokiin nousevien emokalojen vähäinen määrä ja tästä johtuva perimän kaventuminen ja geneettisen laadun heikkeneminen. Emokalaviljelyyn liittyvät ongelmat sekä viljelyn onnistuminen on kriittisiä ja akuutteja pulmia kannanhoidon kannalta.