Merituulivoima

Suomen valtion alueeseen kuuluvat merialueet eli aluevedet on määritelty Suomen aluevesien rajoista annetussa laissa. Aluevedet ovat maa-alueisiin välittömästi liittyvä meren osa, joka päättyy kansainväliseen aluevesirajaan. Aluevedet kuuluvat siihen kuntaan, jonka pääasiallista maa-aluetta lähimpänä ne ovat.

Pääsääntöisesti aluevesillä sijaitsevaan merituulivoimaan pätevät samat menettelyt kuin maatuulivoimaankin. Merialueiden tuulivoimahankkeiden yhteydessä on huomioiva tiettyjä erityisseikkoja, joita kuvataan tarkemmin seuraavissa kappaleissa.

 

Maakuntakaavassa osoitettu myös merialueille tuulivoimarakentamisen alueita 

Alueidenkäytön suunnittelutarpeen näkökulmasta aluevesille rakennettavaan merituulivoimaan pätevät samat asiat kuin maatuulivoiman kohdalla. Maakuntakaavoissa on osoitettu merialueille tuulivoimarakentamisen alueita, joille seudullisesti merkittävät hankkeet sijoitetaan. Myös maakuntaliittojen laatimissa merialuesuunnitelmissa on osoitettu energiantuotantoalueita merialueilla. Merialuesuunnittelussa pyritään eri tarpeiden ja tavoitteiden yhteensovittamisella lisäämään yhteisymmärrystä ja tietoa sekä saavuttamaan synergiaetuja. Suomessa merialuesuunnitelmilla ei ole oikeusvaikutusta eikä sitovaa vaikutusta muun lainsäädännön mukaisiin lupa- tai muihin menettelyihin. Merialuesuunnitelmat ovat kuitenkin strategisia suunnitelmia ja ovat näin suuntaa antavia ja mahdollisuuksia kuvaavia suunnitelmia.

Merialueilla yleiskaava voi olla suoraan rakentamista ohjaava

Kunta päättää kaavojen laatimisesta, joten tuulivoimahanketta suunnittelevan on oltava jo hankkeen varhaisessa vaiheessa yhteydessä kuntaan kaavoituksen käynnistämismahdollisuuksien selvittämiseksi. Maanomistaja tai -haltija voi tehdä kunnalle aloitteen kaavan laatimisesta. Kunnassa tehdään esitetystä kaavoitusaloitteesta päätös, ja jos kaavoitus päätetään aloittaa, sille määritellään tarvittavia ehtoja. Hankekaavaan ryhdyttäessä tulee valmistautua mahdollisiin kustannuksiin, sillä kunnalla on oikeus periä kaavoituksesta syntyvät kustannukset taholta, jonka aloitteesta kaava laaditaan.

Maankäyttö- ja rakennuslaki mahdollistaa tuulivoimarakentamista koskevan yleiskaavan laatimisen siten, että ne voivat toimia suoraan rakentamista ohjaavina. Tuulivoimarakentamista suoraan ohjaava yleiskaava voi olla koko kunnan aluetta koskeva yleiskaava, osayleiskaava tai kuntien yhteinen yleiskaava. Suoraan tuulivoimarakentamista ohjaavaa yleiskaavaa voidaan käyttää tilanteissa, joissa muun alueidenkäytön yhteensovittaminen tuulivoimarakentamisen kanssa voidaan ratkaista asemakaavaa yleispiirteisemmässä mittakaavassa. Tyypillisiä tällaisia alueita ovat merialueet. Maakuntakaavan tavoitteen vastainen kaavaratkaisu ei ole mahdollinen.

Rakennuslupa kunnalta tarvitaan aina

Merituulivoimalankin rakentaminen aluevesillä edellyttää MRL:n mukaista rakennuslupaa. Normaalien rakennusluvan liitteiden lisäksi tuulivoimalan rakennuslupahakemukseen tulee liittää selvitys hankkeen vaikutuksista maisemaan ja naapureihin sekä selvitys hakijan lähimmistä suunnitelluista muista mastoista/tuulivoimaloista. Kunnan rakennusjärjestyksessä voi olla määräyksiä tuulivoimarakentamiseen liittyen.

Ympäristövaikutusten arviointimenettely yleensä tarpeellinen

Aivan kuten maa-alueillakin myös merituulivoimahanke vaatii lain ympäristövaikutusten arviointimenettelystä mukaisen hankeluettelon perusteella YVA-menettelyn aina kun yksittäisten laitosten lukumäärä on vähintään 10 kappaletta tai kokonaisteho vähintään 45 megawattia. Hankkeeseen katsotaan kuuluvan myös rakentamiseen, käyttöön ja huoltoon tarvittavat rakenteet. Merituulivoimahankkeet ovat yleensä sitä kokoluokkaa, että YVA menettely tarvitaan. Valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arviointia säätelee ns. Espoon sopimus. Sopimusten osapuolina olevilla valtioilla on oikeus osallistua toisessa valtiossa käynnissä olevaan YVA-menettelyyn, mikäli arvioitavan hankkeen ympäristövaikutukset kohdistuvat kyseiseen valtioon. Suomella ja Virolla on lisäksi kahdenvälinen YVA-sopimus, jolla on tarkennettu Espoon sopimusta. Ympäristöministeriö toimii Suomen toimivaltaisena viranomaisena YVA-menettelyyn liittyvissä kansainvälisissä kuulemisissa.

Vesilain mukainen lupa tarvitaan aina

Merituulivoimalan rakentaminen vaatii vesilain mukaisen luvan käytännössä aina rakentamisen vaikutusten sekä ruoppausten ja johtojen asentamisen perusteella. Merituulivoimahankkeille keskeisessä vesiluvassa määritellään tarkasti hankkeen rakenteet sekä niiden kautta käytännössä myös teknologia.

Melu- ja välkevaikutukset voi aiheuttaa ympäristöluvan tarpeen 

Merituulivoimaloiden alue voi joskus vaatia ympäristönsuojelulain mukaisen ympäristöluvan, mikäli toiminnan melu- tai välkevaikutukset saattavat aiheuttaa eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n mukaista kohtuutonta rasitusta lähialueen asukkaalle.

Luonnonsuojelulain ja vesilain mukaiset poikkeukset

Merituulivoimassa on otettava huomioon luontovaikutukset. Merituulivoimahankkeen sijoituspaikkaa valittaessa tulisi välttää luonnontilaisia ja luonnonarvoiltaan arvokkaita alueita sekä suojeltujen lajien elinpaikkoja tai levinneisyysalueita. Merialueille osoitetut ja siellä olevat suojelualueet ja kansallispuistot eivät sovellu tuulivoiman rakentamiseen. Luonnonsuojelulain mukaiset poikkeukset sekä poikkeus vesilain mukaisesta vesiluontotyyppien suojelusta voivat olla joskus tarpeen. Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen lähellä toimiessa voi olla tarpeen tehdä ilmoitus Natura-alueeseen mahdollisesti vaikuttavasta toimenpiteestä tai Natura-arviointi.

Vedenalaiset muinaisjäännökset huomioitava

Merialueiden tuulivoimarakentamisen kannalta huomion arvoista on, että muinaismuistolaki suojaa vedenalaisia muinaisjäännöksiä samalla tavalla kuin maalla olevia muinaisjäännöksiä. Vanhat laivahylyt on rauhoitettu iän perusteella. Sellainen hylky tai hylyn osa, jonka uppoamisesta voidaan olettaa olevan yli sata vuotta, rinnastetaan kiinteään muinaisjäännökseen. Hankkeen toteuttaminen voi edellyttää muinaismuistolain menettelyitä.

Puolustusvoimilta tarvitaan lausunto

Tuulivoimalat voivat vaikuttaa Puolustusvoimien aluevalvonnassa käyttämiin sensorijärjestelmiin, mikä voi heikentää lakisääteisen aluevalvontatehtävän suorittamista. Toimintamahdollisuuksiensa turvaamiseksi Puolustusvoimien logistiikkalaitos antaa lausuntoja alueiden käytön suunnitteluun.

Merenpohjan koostumuksen ja topografian järjestelmällinen tutkiminen on aluevalvontalain mukaisesti luvanvaraista. Lupaviranomaisena toimii Pääesikunta.

Täyttääkseen vaatimuksen maanpuolustuksen toimintamahdollisuuksien varmistamisesta tuulivoimatoimija pyytää merituulivoimahankkeesta lausuntoa Puolustusvoimilta tuulivoimarakentamisen hyväksyttävyydestä. Jos tuulivoimahanke sijaitsee Perämeren tuulivoima-alueella (tuulivoiman kompensaatioalue), niin lausuntoa Puolustusvoimilta ei tarvita.

Merituulivoimalat muodostavat lentoesteitä

Myös merituulivoimalat muodostavat lentoesteitä ja siten niiden vaikutus lentoliikenteeseen ja -turvallisuuteen tulee selvittää ja tarvittaessa on haettava ilmailulain mukaista lentoestelupaa. Merialueelle (alue heti meren rannasta alkaen) sijoitettavan tuulivoimalan osalta esteen pystyttäjän tulee hankkia myös Rajavartiolaitoksen lausunto. Voimalat on varustettava lentoestevaloin lentoesteluvan ehtojen mukaisesti. Lentoesteen pystyttämisen jälkeen on tehtävä lentoesteilmoitus Fintraffic Lennonvarmistus Oy:lle.

Vaikutukset meriliikenteen infrastruktuurille

Samoin merituulivoimaloiden alueiden rakentamisen yhteydessä on huomioitava vaikutukset meriliikenteen infrastruktuurille. Merituulivoimaloiden alueen sijoittuessa väylien tai alusten liikennöintialueiden läheisyyteen, se voi aiheuttaa haittaa sekä alusten tutkajärjestelmille, että meriliikenteen ohjauksen tutkavalvonnalle, ja aiheuttaa vaaraa merenkulun turvallisuudelle. Suomen rannikolla on yli 10 000 kilometriä yleisiä kulkuväyliä, jotka levittäytyvät pitkin Suomen rannikkoa. Lisäksi ranta-alueilla on noin 100 meriliikenteen ohjauksen kiinteää VTS-tutkaa. Olemassa olevan laajan väylä- ja tutkaverkoston johdosta, suunniteltavat merituulivoimaloiden alueet sijoittuvat usein suhteellisen lähelle väyliä tai väylän ja VTS-tutkan väliin. Väyläalueelle tuulivoimaloiden rakentaminen on kiellettyä sen estäessä merenkulun sille osoitetulla alueella. Ankkurointialueet ja väylien lähestymisalueet ovat tärkeä osa väylärakennetta ja niitä koskevat samat esteettömyysvaatimukset. Kaikki Suomen kauppamerenkulun väylät ovat liikenteenohjauksen piirissä, jonka keskeisin havaintoväline on tutka.

Merituulivoimahankkeissa, joissa tuulivoimaloiden vaikutuksia merenkulkuun tai merenkulun infrastruktuuriin ei ole tarkemmin selvitetty, tuulivoimaloita ei tule suunnitella 1,5 kilometriä lähemmäksi väylän reunalinjoja tai alusten liikennöintialueita merenkulun turvallisuuden ja häiriöttömän liikennöinnin varmistamiseksi. Traficom voi arvioida em. etäisyysvaatimusta tarkemmin, kun merituulivoimapuiston vaikutukset mm. merenkulun tutkajärjestelmille ja merenkulkijan näkymään turvalaitteille on selvitetty. Selvitysten yksityiskohdista on suositeltavaa olla yhteydessä Traficomiin, Fintraffic Meriliikenteenohjaukseen ja Väylävirastoon jo hankesuunnittelun alkuvaiheessa, kuten myös merituulivoimaan soveltuvista merialueista merenkulun näkökulmasta.

Liityntäjohtojen sijoittamisessa on huomioitava samat menettelyt kuin maallakin. Myös Puolustusvoimien kaapelilinjat on huomioitava merituulivoimahankkeissa. Jo suunnitteluvaiheessa on syytä tarkistaa merikaapeleiden sijainti ja sopia kaapelinäytöt Merivoimien operatiivisesta järjestelmäkeskuksesta.

Talousvyöhykkeellä sovelletaan osin eri lainsäädäntöä 

Aluevesien ulkorajasta alkaa Suomen talousvyöhyke, joka päättyy kansainvälisiin sopimuksiin perustuvaan rajaan. Suomen talousvyöhykkeestä ja sen hyödyntämisestä säädetään Suomen talousvyöhykkeestä annetussa laissa ja valtioneuvoston asetuksessa talousvyöhykkeestä. Tuulivoimarakentamista koskeva viranomaismenettelyiden kokonaisuus on talousvyöhykkeellä erilainen kuin aluevesillä tai maa-alueella, sillä talousvyöhykkeelle soveltuu osin eri lainsäädäntö kuin varsinaiselle Suomen valtion alueelle.

Talousvyöhykkeellä tarvitaan valtioneuvoston suostumus rakentamiselle

Talousvyöhykkeelle sijoitettavalta merituulivoimahankkeelta edellytetään talousvyöhykelain mukaista valtioneuvoston suostumusta hyödyntämiseen ja rakentamiseen talousvyöhykkeellä. Talousvyöhykelain mukaan rakentaminen talousvyöhykkeelle sen taloudelliseksi hyödyntämiseksi on mahdollista, jos valtioneuvosto antaa siihen hakemuksesta suostumuksen. Valtioneuvoston suostumus tarvitaan merituulivoimahankkeen kehittämiseen liittyviä tutkimuksia sekä rakentamista ja voimaloiden käyttöä koskien.

Talousvyöhykkeelle ei tehdä kaavoitusta

Maankäyttö- ja rakennuslakia sovelletaan talousvyöhykkeellä vain 8a luvun eli merialuesuunnittelun osalta. Talousvyöhykkeelle ei tehdä oikeusvaikutteista kaavoitusta eikä tuulivoimaloiden rakentaminen näin ollen edellytä rakennuslupaa.

Kaapeloinnille lupa aluevedellä kulkevalle osalle

Aluevalvontalain mukaista tutkimus- ja kartoittamislupaa ei lähtökohtaisesti vaadita haettavaksi Suomen talousvyöhykkeellä. Mikäli hankkeen kaapelointi kulkee aluevesien läpi, lupa on tällöin tarpeen. Lupaviranomaisena toimii Pääesikunta

Sähkömarkkinalain mukainen lupa

Mikäli hankkeen yhteydessä on haettava vähintään 110 kilovoltin suurjännitejohdon rakentamiseen sähkömarkkinalain mukaista hankelupaa, valtion rajan ylittävän johdon rakentamisessa lupaviranomaisena toimii työ- ja elinkeinoministeriö.

Muilta osin talousvyöhykkeellä merituulivoimahanke edellyttää pääosin samoja viranomaismenettelyitä kuin aluevesillä sijaitsevat hankkeet ja maatuulivoimahankkeet. Samat menettelyt soveltuvat ainakin osin sen vuoksi, että vaikka itse tuulivoimaloiden alue sijaitsisi talousvyöhykkeellä niin merikaapelit sijoittuvat osin aluevesille.